Ensimmäisen päivän fiiliksiä siispä. Ihan ensimmäiseksi kiinnitin huomiota osaston ankeuteen. Ei jumalaut, luulin että meillä on vähän rähjääntynyttä tuolla toisella paikkakunnalla, mutta eheei... Siellä sentään on kivan sairaalan valkoista, mikä muuten on värinä (vaikkakin aika tylsä niin) raikas. Myös pöydät on uusittu ehkä joskus edellisen vuosikymmenen puolella, ja jokaiselta potilaalta löytyy radiot ja sängyn yläpuolella oleva valo toimii hienon sängyssä kiinni olevan säätimen kautta. Tuolla taas huomion kiinnitti heti ne harmahkot seinät yhdistettyinä myrkynvihreisiin oviin. Voin kertoa että tunnelma ei ole ollenkaan valoisa :D. Moni muukin juttu sisustuksessa ja muissa ratkaisuissa pisti heti silmään, mutta ehken kuitenkaan mene niihin nyt sen tarkemmin. Mutta seuraavan kerran kun joku valittaa tosta edellisestä sairaalasta, niin kehotan ehkä tonne tutustumaan :D. Meillähän oli tuolla edellisessä tähän verrattuna hyvinkin modernia... Tämä toki on vain ensivaikutelma, ja sekin aika pinnallinen.
Mutta mitä tulee mun ohjaajiin, niin toinen ainakin vaikutti tosi mukavalta ja kiinnostuneelta mun ohjauksestani. Aika samanlaiselta tuntui kuin mun edellisetkin ohjaajat, tosi kiinnostunut selittämään mulle asioita ja ottamaan itsekin selvää ja näin. Tiesinkin jo tosin etukäteen, että hän on mukava, koska kaveri auliisti mua informoi. Eli sikäli ei tarvinnut jännittä. Toista en ole vielä nähnyt, mutta toivottavasti hän on vähintään yhtä mukava! Myös muut vaikutti ihan kivoilta, tosin eipä tässä nyt vielä montaakan ihmistä kerinnyt yhden vuoron aikana näkemään sen kummemmin.
Aika erilaistahan tuolla on. Vaikka vaikeaa vielä yhden vuoron perusteella nyt sen kummempaa analyysiä tehdä, koska ei tiedä millaista tuolla jatkossa on esim. iltaisin tai päivisinkään... Esim. taukojen pidossa huomasin kuitenkin heti eroa, ja no tietysti kyse on taas ihan erilaisesta työyhteisöstä. Myös päiväohjelma on ainakin sikäli erilainen, että hoitajat ei ilmeisestikään sen kummemmin jaa ruokaa saatikka keräile lautasia pois. Korkeintaan auttavat laitoshuoltajia. Mikä on mun mielestä ihan outoa, kun on tottunut siihen, että ne ruokailut kivasti rytmittää päivää, kun aamulla pitää laittaa aamupalakärry valmiiksi ja jakaa aamupala, tai no sama homma kaikissa ruokailuissa. Juomat kärryyn (mikälie tarjoiluvaunu olikaan), ruokakärry mukaan ja menoksi. Ja illalla iltapala piti tehdä alusta alkaen itse, keittää teet ja tehdä leivät yms. Tuolla ei tietenkään edes ole keittiötä tätä varten, vaan kaikki tulee valmiina. No, eipä tarvitse huolehtia mistään ruokakorttien teostakaan, kun ilmeisesti kaikki tehdään puolesta.
Tässä nyt siis ihan lyhyesti ja ytimekkäästi päällimmäiset ajatukset. Ei nyt ihan ovin sulavaa tekstiä, mutta piti vain päästä kertomaan ihan ekat ajatukset. Katsoo sitten miten fiilikset muuttuu viiden viikon aikana :D. Toivottavasti ne nyt johonkin suuntaan muuttuu, positiivisemmiksi siis! Tällä hetkellä vielä vähän sellainen, njääh - tunne. Tottakai kivaa päästä oppimaan taas uusia asioita, mutta vähän jotain kevätväsymystä ehkä liikkeellä, ja toisaalta ei hirveästi huvittaisi opetella kaikkea alusta. Vaikka on sitä kai jotain tähän mennessä oppinut muistakin harjotteluista... Silti paljon olisi taas opittavaa, ja ärsyttää myös se, että taas viiden viikon päästä pitäisi aloittaa uudessa paikassa. Tai no todennäköisesti teen muutaman vuoron jo sitä ennen. Enkä edes saanut sitä kesätyöpaikkaa, minne kaikista eniten halusin, eikä edellisestä harjoittelustakaan auennut, koska kesätyöläiset oli jo valittu. Täältäkään ei tarvitse töitä toivoa, koska joku osasto ilmeisesti lakkautetaan ja jotain. Ja valivali. Noo, itsepähän kesätyöpaikkani valitsin, ja eiköhän tästä keväästä ja kesästä vielä ihan kiva tule. Toivottavasti ainakin :). Nyt kuitenkin kömmin peiton alle, jotta jaksan taas huomenna ihan uudella tarmolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti