Olen ehkä maailman huonoin keksimään otsikkoja. Eniveis, joululoma hujahti kyllä ohi silmänräpäyksessä. Jossain vaiheessa kyllä tuntui siltä, ettei loma lopu melkein koskaan, ja melkein ehdin jo tylsistyäkin. Tosiasiassa vietin koko loman vanhemillani, melkeimpä tekemättä mitään. Kuitenkin ennen aattoa käytiin kuuntelemassa kauneimpia joululauluja, ja aattona isovanhemmat kokoontuivat meille. Aaton jälkeen vanhemmat oli vielä muutamia päiviä lomalla, jolloin katseltiin leffoja ja pelailtiin lautapelejä. Sen jälkeen näin kavereita, kävin useampaankin otteeseen kaupungilla ostoksilla, pelailin uudella pelikonsolilla ja söin ihan liikaa suklaata :D. Nyt jotkut kolmen viikon takaiset asiat, kuten harjottelu, tuntuvat melkein jo kaukaisilta, ja ilmeisesti loma siis teki ihan hyvää. Ainakin jonkin aikaa riittää taas tarmoa opiskella uusia asioita!
Tuntui kyllä hassulta palata taas tänne. Toisaalta huomasin, että mulla on kyllä ikävä sinne harjoittelupaikkaan, ja niitä meidän potilaita. Toisaalta ainakin aluksi tuntui hassulta huomata, että onkin ihan yksin taas, kotona kun on melkein aina joku muukin kotona. Mutta ehkä eniten tällä hetkellä mietityttää vaihto. Mun olis siis tarkoitus huomenna viestiä meidän vaihdosta vastaavalle henkilölle, että mites tästä eteenpäin. Olen jo aikaisemmin siis kysellyt siitä vaihtopaikasta jotain perustietoja, ja netistä lukenut vaihdosta, mutta nyt pitäis sitten aloittaa oikeasti valmistelut vaihtoon pääsemiseksi. Mä oon kuitenkin aina ollut vähän sellanen kotihiiri, ja käyn melkein joka viikonloppu vanhemmilla, ellei ole ole kavereiden kanssa jotain suunnitteilla. Perhe onkin ollu mulle aina tosi tärkeä, vaikka joskus tympäännyttääkin, ja lomallakin joskus laskin päiviä poispääsyyn. Mä kuitenkin tiedän, että niihin voi aina luottaa, ja monesti jos tulee ongelmia vaikka auton tai keittiön valojen kanssa, kysyn ensimmäisenä vanhemmilta. Facebookki toki toimii vaikka toisella puolella maapalloakin, mutta sieltä on vähän vaikeampaa viestitellä äidille, että mitäs teen kun multa katkes sähköt. Onneksi siellä on varmasti ystävällistä porukkaa ainakin työkavereina jos ei muuten, joiden puoleen voi aina kääntyä. Ja tarvittaessahan sitten voi olla kai yhteydessä suomeenkin kouluun, jos joku asia ei pelitä. Mut jotenkin pelkään sitä tunnetta, kun lentokone laskeutuu, ja tajuaa tosiaan olevansa täysin yksin vieraassa maassa. Jos joku vielä muistaa viime syksyn postauksen (tai jaksaa klikata sen esille), niin voi vain miettiä että millainen ikävä sitä silloin iskee... Vaikka nopeasti se kuitenkin loppujen lopuksi menee ohi. Ja nopeasti sitä kai tutustuu muihin, ja tosiaan facet ja muut on keksitty, millä voi pitää muihin yhteyttä.
Ja toisaalta mietittiin juuri vähän aikaa sitten yhden kaverin kanssa, että kolme kuukautta on loppujen lopuksi aika lyhyt aika. Ja tässä vaiheessa on vielä niin helppoa lähteä jonnekin, kun koulun kautta hoituu kaikki paperit sun muut, tai ainakin sieltä saa neuvot että miten toimia. Kun sitten myöhemmin on kuitenkin ongelmallisempaa enää lähteä noin pitkäksi aikaa toiseen maahan. Ei tietenkään mahdotonta, mutta nykyaikana varmasti olis aika hankalaa jättää työpaikka kokonaan kolmeksi kuukaudeksi, ja olettaa pääsevänsä takaisin samaan työhön. Plus sitten työn ja asunnon hommaaminen siellä kohdemaassa jne. Ja kolmen kuukauden vaihto harjoittelun merkeissä on kuitenkin ihan eri juttu, kuin kahden viikon lomamatka. Kolmessa kuukaudessa ehtii jo ihan eri tavalla tutustua toisen maan kulttuuriin, terveydenhuoltoon ja asukkaisiin kuin pelkän loman aikana. Ja tässä vaiheessa kun ei ole vielä omaa perhettä tai lemmikkejäkään, mitkä täällä pidättelis, niin on helpompi lähteä. Plus sitten kaikki ne uudet kokemukset, mitä vaihto toivottavasti antaa. Uudet tuttavuudet, kielitaidon paraneminen, kokemukset terveydenhuollon toimimisesta jossain muualla, tutustuminen uudenlaiseen kulttuuriin ja uusiin toimintatapoihin....
ps. Pahoitteluni kaikille, joita mahdollisesti häiritsee mun kirjoitusvirheet. Ilmeisesti niitä vilisee mun teksteissä tarkastuksesta huolimatta, nimm. mielestäni tarkastin työhakemukseni n. pari sataa kertaa, ja silti huomasin siitäkin virheitä. Oikeinkirjoitus ei ilmeisesti ole ihan mun vahvimpia puolia.... Hmm. Täytyy toivoa että seuraavat hakemukset sisältää vähemmän virheitä, tai niiden lukijat ei välitä, vaikka eihän kirjoitusvirheet kovin hyvää kuvaa anna.
