Home is where heart is.

Päivänvalossa kaikki näyttää kirkkaammalta, vai miten se meni? Ainakin varsinainen koti-ikävä on jälleen selätetty, jotan ihme kriiseilyä (ja paniikkia tulevasta vuodesta lukuunottamatta). Ei tää periaatteessa kodilta tunnu samaan tapaan kuin kotikoti, mutta ihan hyvä täällä kuitenkin on ollut asua. Joten enköhän mä täällä vielä kolme vuotta kestä? Vaikka kouluun palattuani kyllä huomasin, että joo meidän luokka on ehkä entistäkin jakaantuneempi. Mutta, siitä ja monesta muusta jutusta vähän myöhemmin.

Sen sijaan seuraavaksi saatte pienen esittelyn siitä, minkälaisessa paikassa oikein asustan. Nimittäin tänään sain idean, että voisin tosiaan esitellä tätä mun kämppää ja muutakin. No, helpommin sanottu kuin tehty jos ideana on kuitenkin pysyä (ainakin toistaiseksi) anonyyminä. Koska kyllähän jokainenmun kämpässä käynyt mut tunnistaisi. Vaikka voi olla että tunnistaa nytkin, eihän se ole kovin vaikeaa laskea 1+1+1 ja niin edelleen. Joka tapauksessa, seuraa läjä epämääräisiä kuvia muutaman selityksen kera:

Kuten alimmaisesta kuvasta näkyy, mulla on ikkunalaudat! Ikkunalaudat, joilla voi istua ja hengailla ja katsella talvella putoilevia lumihiutaleita. 

Kahdessa ylimmäisessä kuvassa on nähtävissä mun hyllykköä sekä yöpöytää, alimmaisissa sitten vaatekaappia (vaatteistahan mua ei juuri ainakaan voi bustata :D) ja sitte viimeisen kuvan on lähinnä tarkoitus esittää sitä että sain tänään jopa jotain muutakin aikaiseksi kuin käydä koulussa. Mutta lisäksi kuvassa vilahtaa myös mun valkoinen pöytäliina.

No, vessan oven nuppi, ja koukkuja. Noista tarroista otin kuvan ihan sen takia, että mua sattu ärsyttämään kun mun kalenteri ei sitten millään pysy seinässä. Mä olin ihan varma että nyt siinä on sellaset teipit, että se vihdoin pysyy - mutta ei.... Kun en viittis tohon kohtaan naulaakaan lyödä.

Joo. Tää ei siis oo tosiaan ihan missään keskustan vilskeessä, vaan tällein kivasti vähän syrjemmässä et on mettää ja kallioitakin yms. (mikä on mulle tosi tärkeetä, koska se on yks niistä jutuista mistä tykkään ihan sikana mun lapsuuden kodissa/ympäristössä). Ja tästä ihan läheltä lähtee valaistu pururata (alin kuva oikealla)! 

Koti-ikävä.

Mä en oikeasti uskonut että tämä enää vuoden jälkeen iskisi, mutta niin vaan kotoa lähdön jälkeen on fiilikset heitelleet ihan laidasta laitaan. Ei niinkään ole sellasta samanlaista pelkoa siitä, ettenkö mä pärjäisi tai että kotikoti ei tuntuisi enää kodilta (eikä missään tuntuisi enää kodilta), vaan vellon vaan sellasessa oudossa tunteessa siitä, että täällä pitäisi taas vuosi pärjätä. Että mun pitäis jokainen päivä (mitä nyt täällä olen) olla _yksin_ (vaikka en mä kai loppujen lopuksi kauhean yksin ole, kun iskä soittelee/facettaa lähes joka päivä, samoin isovanhemmat soittelee ja siskon kanssa viestitellään kanssa yleensä päivittäin + kyllä noi välillä tulee käymäänkin). Ja vuosi tuntuu ihan järjettömän pitkältä ajalta, vaikka mä tiedän että lopulta se menee ohi hujauksessa. Mutta kotona kun on tottunut että ei ole käytännössä ikinä yksin. Mikä sekin on jännää, koko kesän oikeestaan ei olis halunnu mitään niin paljoa  kuin hieman rauhaa, mutta nyt taas olis sellanen fiilis että voisin vaan hypätä autoon ja karauttaa sinne melun ja melskeen sekaan. Siitäkin huolimatta, että meidän iskä on varsinkin parin viimeisen viikon aikana käyny välistä aika lujaa hernoille. Sama hemmo lupas kuitenkin nyt kesälomallaan karauttaa tänne vaihtamaan mun lampun, ja lupas kanssa käyttää samalla kaupassa hakemassa lisätäytettä jääkaappiin, mikäli tarvis. Lisäksi pakkausten seasta löytyi tämmönen:

Miten muka vois olla kärttynen ihmselle, joka salaa änkee karkkia mukaan mun tavaroihin? Ei mitenkään.

Että kai se kolme kuukautta sitten tosiaan oli pitkä aika. Muistan vielä, miten vikana päivänä täällä ajattelin, kuinka hassulta tuntuu jättää tämä paikka ja että olisin kolme kuukautta vaan kotona. Ja nyt taas sama fiilis on toistepäin. Ensi vuosi tässä vaiheessa kuitenkin paitsi jännittää, myös mietityttää. Itsehän en ole koko kesänä ollut yhteydessä juuri kehenkään, koska viime vuonna sain oikeastaan tasan yhden sellaisen kaverin, jonka kanssa tuli edes viestiteltyä facebookissa koulun jälkeen. Ja tiedän että aika moni muu meidän luokalta on nähnyt toisiaan useampaankin kertaan kesän aikana, joten toivottavasti nyt en ole jäänyt ihan totaalisesti ulos kaikesta. Jotenkin vaan ei läytynyt sellaista suurempaa yhteistä juttua kenenkään kanssa, osin asiaan varmasti vaikutti se, että olin koko alun ihan jäätävässä yskässä/nuhassa, eli ei tehnyt kauheasti mieli olla sosiaalinen. Lisäksi asun vähän eri suunnalla kuin muut.

Toki minä olen selvinnyt yksin ennenkin, ja sitten taas mulla on paljon kavereita muualla (plus että yrittämällähän niitä uusia saa, tässä tapauksessa tarkoitus olisi muun muassa aloittaa uusi harrastus nyt syksyn aikana). Juurikin suunniteltiin esimerkiksi yhden kaverin kanssa, että millon tää vois tulla käymään täällä ;). Ja eiköhän se tästä, kun vaan arki lähtee taas kunnolla käyntiin. Luultavasti muutaman viikon päästä, kun ollaan jo täydessä touhussa koulussa ja muutenkin, mietin taas että mitäköhän hittoa, ja että kyllähän se arki rullaa hyvin ja täällä asuminen on kivaa, kun kotonakin pääsee käymään melkein aina kun haluaa. Ja että facebookin chatti ja ilmaiset puhelut on keksitty, ja niiden välityksellä on edelleen ihan kätevää muun muassa kommentoida tv-sarjojen tapahtumia siskolle. Joten ei, mä en soita äidille (ylpeys ei vuosi sittenkään antanut periksi), vaan sen sijaa mä menen nukkumaan (koska mun on koko illan ollut maha kipea, ja nää tunteet johtuu varmaan osin väsymyksestäkin). Ja huomenna marssin kauppaan ostamaan uuden hammasharjan (koska mun yybersöpö hammasharjani jäi kotiin), lampun yöpöydän valaisimeen ja mustaherukkamehua. Minähän en ole jälleen nuhassa kun koulu alkaa, prkl :D.

30 faktaa

Vähiin käy ennen kuin... öö no jotain. Tarkoituksena oli tulla päivittämään kuinka muutamasta vastoinkäymisestä huolimatta (kuinka vaikeaa voi olla koota peg-letku tai laittaa tiskikone käyntiin? Vaikeaa) selvisin päivästä kahden tuntemattoman sijaisen kanssa, kukaan ei kuollut ja kaikki saatiin hoidettua. Mutta olihan tässä blogissa tarkoitus puhua muustakin kuin kesätöistä/opiskeluista, eikä ketään oikeasti varmaan edes kiinnosta lukea jokaikisessä postauksessa kuinka onnistuin tänään pistämään napapiikin tai kuinka eilen pidin mummoille tietovisan (jeij.), joten....

Voisin vaikka kertoilla jotain random faktoja musta itsestäni. En tiedä onko tämä sen kiinnostavampaa, mutta ainakin opitte ehkä tuntemaan mua paremmin. Eikä mun elämä sitä paitsi toistaiseksi ole tarpeeksi jännittävää että siitä riittäis ihmeemmin kerrottavaa. Ehkä sitten taas kun koulu alkaa...

1. Pidän ylikaiken lapsista ja toimin Mll:n lastenhoitajana

2. Lempparimusiikkiani on pop ja country, esim. Luke Bryan, Avril Lavigne, Summer Set ja random ruotsalaiset pop- ja jopa iskelmätähdet :D

3. Joku kuitenkinkin kysyy tätä, niin juu haluaisin mieluiten työskennellä ala-asteella tai neuvolassa. Myöskään sairaalan lastenosasto ei ainakaan tällä hetkellä tuntuis poissuljetulta jutulta.

4. Mutta tykkään myös vanhusten kanssa työskentelystä. Vaikka en ehkä ihan ammattia siitä haluais.

5. Ikinä ei voi olla liian vanha kuuntelemaan Smurffeja tai katselemaan Peppi Pitkätossua. Ihan sama mitä muut sanoo.

6. Rakastan sairaalasarjoja, esim. House, Teho-Osasto, Strong Medicine, Saaristolaislääkäri, Greyn anatomia....

7. Mutta kerrottakoon että lisäksi olen niinkin "nolife" että olen koukuttunut myös Emmerdaleen. Ja tylsinä hetkinä (eli varsinkin jos välttelen jotain muuta tärkeää :D) tulee seurattua myös Kauniita ja Rohkeita, Hulluna häämekkoihin, Pikakurssi kodinostoon ja muita Livin sisustus/lifestyle- ja koirankoulutusohjelmia :D. Harmi vaan kun mulla ei näy MTV:tä, niin en pysty enää kattelemaan Teiniäitejä, Plain Janea, Degrassia tai Akwardia. Paitsi tietysti netistä, mutta ei se ole ihan sama...

8. Tv-sarjoista puheenollen omistan myös Svt playn (ruotsalaisen SVT-kanavan app, samanlainen kuin vaikka Ylen Areena) kännykässäni, minkä kautta tulee tiirailtua joskus muutamia sarjoja. Ja Netflix toki on myös loistava keksintö.

9. En todellakaan ole mikään maailman paras kokki. Tykkään kyllä laittaa ruokaa, mutta välistä se vaan menee vähän siihen että turhaudun...

(Viimeisin taidonnäyte. Joku viisampi voisikin nyt valaista että mitäköhän tolle oikein kävi? Villi veikkaus on, että yöksi pöydälle jättäminen ei ollut kovin viisas veto, mutta sitä en tiedä mitä toi valkonen on. Ei joka tapauksessa huvittanut syödä enää, ja ens kerralla varmasti muistan tunkea jauhelihan ja muunkin ruoan jääkaappiin.)

10. Ulkonäöstä sen verran että en ole tyytyväinen painooni (joo aika perus varmaan naisten keskuudessa, mutta silti). Sen sijaan pituuteeni taas olen, vaikka en mikään hujoppi olekaan, vaan juuri ja juuri keskipituinen.

11. Lempi elokuvani on Lainakengissä

12. Lempivärini on laivastonsininen

13. Olen ehkä täysin nolo ja -kuten sanottua - nolife, mutta en koskaan maistanut alkoholia alaikäisenä paria hörppyä enempää (nekin vanhemmilta :D). Nykyäänkin mieluummin ehkä vietän kavereiden kanssa aikaa ihan selvinpäin, vaikka välillä tuleekin myös käytyä baareissa.

14. Mun suku on superpieni: omistan tasan yhden sisaren, vanhemmat, kahdet isovanhemmat, enon ja yhden serkun.

15. Toisaalta kaveripiirini on sitten taas nykyään aika laaja, vaikka suurin osa asuukin joko kotiseudulla tai omilla opiskelupaikkakunnilla ja sen takia ei nähdä ihan jatkuvasti

16. Yritän epätoivoisesti pitää blogin lisäksi myös päiväkirjaa

17. Päädyin terkkariks oikeestaan aika pitkälti koska musta ei ollukaan lääkäriks, ja sit aloin pohtia muita vaihtoehtoja. Ja nyt tää tuntuu ihan omalta jutulta. Jotenkin vielä tän kesän aikana on oikeasti havahtunu siihen miten paljon muutkin asiat vaikuttaa ihmisiin (potilaisiin/asukkaisiin/mikskä nyt haluaakaan kutsua), kuin ne lääkärin määrämät lääkkeet tai suorittamat toimenpiteet. Ja kun kyse on yhteistyöstä, niin onhan hoitajalla myös todella tärkeä merkitys potilaan lääkehoidossa yms.

18. Opiskelen lähempänä Keski-Suomea 19. Inhoan ötököitä

20. Omistan maailman huonoimman suuntavaiston

21. Lempiruokiini kuuluvat mm. Lasagne, pyttipannu, pitsa ja makaronilaatikko sekä pasta ja kanakastike (jossa paprikaa  ja pekonia). Myös mummon lihapullat sekä peruna ja kanakastike on parhautta <3. 

22. Jos pitäisi valita mikä suklaa olen, sanoisin varmaan keksisuklaa. Jotkut saattaa helposti kuvitella, että olen ehkä aika hiljainen ja rauhallinen, mutta se riippuu aikalailla seurasta. Periaatteessa siis jol, esimerkiksi siskooni verrattuna olen huomattavasti rauhallisempi ja harkitsevaisempi, mutta oikeassa seurassa minä olen se joka ensimmäisenä kierii siellä lumihangessa alasti tai laulaa Dancing Queenia kaverin kanssa koulun ruokalassa.

23. En ole vieläkään muistanut uusia opiskelijajärjestön jäsenyyttä, jotta saisin uuden tarran korttiini... Josko tässä piakkoin, tai pitänee toivoa ettei ruokalassa huomata mitään (/ uskotaan ettö uusi tarra on matkalla; vaikka ainahan voin tulostaa kuitin), minähän en ala maksamaan joka päivä lähemmäs 7e ruoasta, vaikka se hyvää onkin

24. Olen käynyt ulkomailla Viron ja Ruotsin matkoja lukuunottamatta tasan 2 kertaa

25. Pelkään pimeää

26. Kuvailisin itseäni empaattiseksi, luotettavaksi ja tosiaan aika rauhalliseksi, välillä jopa ujoksi. Kavereilta on myös tullut kommenttia että olen lempeä ja hyvä kuuntelemaan ja lohduttamaan (aina ei itsestä siltä tunnu, mutta pyrin kuuntelemaan ja lohduttamaan parhaani mukaan).

27. hukkaan helposti tavaroita, en niinkään töissä mutta kotona etsin jatkuvasti jotain kynää tai paperia

28. Lempi karkkejani on suklaa ja nallekarkit

29. Pienempänä olin kauhea Abba-fani ja tykkäsin myös Jari Sillanpäästä 

30. Tykkään lukea paljon

Eiköhän 30 faktaa riitä tältä erää... Saa toki kysellä koko ajan jos joku haluaa tietää jotain vaikka opinnoista tai mistä tahansa :).