Goodbye 2014

                         

Siis mihin tää aika oikein vierii? Joko musta on tullu hidas ja laiska tai sit aika vaan jotenkin menee tosi nopeesti. Enhän mä taaskaan ole ehtinyt kirjoitella tänne juuri mitään. Tälle vuodelle voisinkin ottaa tavoitteeksi herätellä kuihtunutta rakkautta valokuvaukseen ja kirjoitella tänne. Vaikka katsotaan nyt, en lupaa siis vielä mitään :D. Jotenkin kun toi oikean kameran mukana kantaminen ja liittäminen tietokoneeseen tuntuu nykyään niin vaivalloiselta. Saatikka että jaksaisin ottaa aikaa, ja tehdä tolle tän blogin  ulkonäölle jotain... No ehkä nyt tässä lomalla saisi ainakin sen tehtyä, kelpaahan se kai ainakin tekosyyksi vältellä kouluhommia.

(Varautukaa siihen, että tää on pitkä postaus. Popparit mukaan ja silleen.)

      

         Minä matkalla Suomeen, kun yöllä yritin tihrustella ikkunasta ulos.... Juu turha homma, 

         edes tähtiä ei tietenkään näkynyt. Mikä oli ihan tylsää, koska ulos tiirailuhan on parasta 

         lentomatkailussa.

Harjoittelu siis oli ja meni ja nyt oon ollu kait kohta jo kolme viikkoa takaisin Suomen kamaralla. Viimeksi taisin kirjoitella tuosta harkasta jotakin, että hyvin menee ja että viihdyn tuolla. Ja no se on kyllä totta, että viihdyin siellä. Yksikään hoitaja ei ollut ainakaan mulle päin naamaa ilkeä, vaan kaikki vaikutti mukavilta, ja sain kuitenkin tehdä aika paljon juttuja ja näin. Omasta mielestä harkka meni myös ihan ok:sti. Ei mitenkään täydellisesti, mutta ei nyt aivan surkeastikaan omasta mielestäni. Varsinkin jälkeenpäin ajatellen olisin voinut paljon avoimemmin kysellä kaikesta. Mut voi olla et jotenkin mä olin ehkä loppujen lopuksi hieman ujo vaihtoon. Siitä huolimatta mielestäni opin tosi paljon! Ja ainakin oma ajattelu kehittyi, kun pääsi tekemään ja näkemään kaikenlaista. Harmi vain, että se ei ilmeisesti välittynyt sitten muille hoitajille... Koska siis palaute harjoittelusta ei ollut erityisen mairittelevaa. Kuulemma mun olis pitänyt olla omatoimisempi, kysellä enemmän ja kaikkea muutakin. Ihan kaikkea mitä niissä papereissa sanottiin en viitsi tänne laittaa, koska blogi on julkinen, ja vaikken tätä omalla nimellä kirjoitakaan, niin silti. Mutta siis ensinnäkään mun mielestäni ihan kaikki mitä niissä papereissa luki, ei pitänyt täysin paikkaansa (enkä tiedä että kuinka paljon mua verrattiin paikallisiin opiskelijoihin, ja siihen mitä siellä odotettiin yleensä opiskelijoilta - ainakaan just siellä paikassa ei ollut ollut mua aikaisemmin kuin yksi ulkomaalainen opiskelija, ja kyllä joskus tosiaan kieltämättä tuntui että multa odotettiin aika paljon. Koska tuolla yleisestikin odotetaan mun mielestä opiskelijoilta jo aika paljon). Ja no vaikka oliskin pitänyt, niin kaikkein eniten mua risoi se, että se palaute kirjoitettiin ja annettiin eteenpäin ilman, että mä edes näin niitä papereita (ennen kuin tapasin paikallisen vaihtovastaavan). Saatikka, että niistä asioista olis keskusteltu mun kanssa. Koska ensinnäkin jotkut asiat tuli mulle ihan puun takaa (ja olis kiva et joku olis jo sillon harkan aikana vaivautunut niistä sanomaan mulle suoraan), ja mä olisin kyllä kaivannut pientä selittelyä joihinkin kohtiin. Koska nyt jotkut kohdat on tosiaan vähän sillain, että en oikein tiedä että mitä niillä haetaan.

                          

                                           Fiilis viimeisten päivien aikana harjoittelussa......

Jokatapauksessa mun olis nyt alkuviikosta tarkoitus saada lähetettyä kaikki noi paprut koululle, ja sit varmaan sovitaan opon kanssa joku keskustelu ja katotaan, et miten tästä eteenpäin. En tiedä saisko tai kannattaisko näin tehdä, mut koska haluan olla rehellinen täällä blogissa, enkä antaa jotain epätodellista ruusuista kuvaa mun opinnoista, niin... pakko myöntää, et välillä tunnen itteni ihan huonoks, ja kaikenmaailman epämääräiset pelot valtaa mielen. Entä, jos musta ei koskaan rulekaan hoitajaa? Mut sit taas toisaalta kun miettii, niin kaikki mun edelliset harkat on menny kuitenkin hyvin, ja varsinkin viime kesänä kesätöissä oikeesti rakastuin tähän alaan. Enkä vois kuvitella itteeni oikeestaan missään muualla. Jotenkin tää vaan tuntuu niin omalta jutulta. Vaikka aina ei jaksais kaikkia koulujuttuja ja harkat väsyttää ja ties mitä, niin kuitenkin tykkään tästä kaikesta. Nytkin välillä netistä tulee selattua jotain terveysjuttuja, ja eilen luin Sairaanhoitaja -lehden, joka ilmestyi mun poissaollessa (tosin heti palatessani olin niin väsynyt tosta harjottelusta ja muusta, etten tosiaan jaksanut tyyliin pariin viikkoon miettiä mitään alaan liittyviä juttuja). Ja kuitenkin ite tiedän, et en mä oikeesti nyt mikään huono hoitaja oo. Tai siis semmosta palautetta ainakin oon muilta saanu täällä Suomessa! Ja silleen koitan itselleni nyt uskotella. Oishan mun tarkoitus jatkaa tuolla kesätyöpaikassakin nyt sijaisena. Kai se jotain merkkaa? Ja mä siis oon todellakin valmis tekemään kaikkeni pysyäkseni tällä alalla ja tullakseni hyväksi hoitajaksi. Teen ihan mitä vaan sen eteen. 

       

                                             And I will not! Minähän en hevillä luovuta.

Mut mitä kaikkea mä sitten opin ton 3 kuukauden aikana? Joo no niitähän tosiaan jo listasinkin edellisessä postauksessa. Mut opin mä paljon muutakin. Esimerkiksi mielestäni kehityin myös omaisten kohtaamisessa, sillä varsinkin jälkimmäisellä osastolla illoissa niitä pyöri tosi paljon ympärillä. Tosin tuli kyllä jokin verran sellaisiakin hetkiä, että potilas oli romahtanut, ja olisi halunnut sanoa jotain omaiselle, mutta ei osannut. Oman lisänsä siihenkin toi toki vieras kieli. Ja sit ehkä opin jotain päätösten teosta? Ja ainakin et miten siellö ylipäänsä toimii sairaalassa kaikki jutut. Niin ja siitä kielestäkin! Varsinkin lopussa pystyin käymään ihan järjellisiä keskustelujakin potilaiden kanssa, ja laittamaan alusastiaa, vaihtamaan vaippaa yms. ja muuta missä piti kommunikoida kielellisesti potilaan kanssa. Vaikka hoitajien läsnäollessa tosin olin jostain syystä ujo puhumaan. Mut sit, kun oltiin kaksin potilaan kanssa... Ja hei, mähän kävin vikalla viikolla jopa katsomassa leffan, joka ei siis ollut puhuttu enkuksi eikä siinä ollut enkun kielisiä tekstejä! Ja pysyin jopa ihan hyvin kärryillä. Lisäks jotkut paikalliset opiskelijatkin kommentoi mun parantunutta kielitaitoa, kun ilman mitään vaikeuksia selitin heille, et ei meidän toinen vaihtari oo vielä lähteny, sehän lähtee vasta mun jälkeen. Kuulostaa pieneltä jutulta, mut alussa ei olis kyllä sujunut läheskään niin sutjakasti. Sain myös tutustuttua paikalliseen opiskelijakulttuuriin, sekä yöelämään. Onneks mulla oli hyviä opastajia, yksin oisin varmaan ollu hukassa :D. Ihastuin myös täysin siihen kaupunkiin, sekä naapurikaupunkiin. Ehkä opinkin vähän myös seikkailemaan, yksinänikin. Eli aina ei tarvii olla se kaveri mukana, kaikenlaista voi tehdä yksinkin, jos kukaan ei lähde mukaan. Toisaalta toivoisin, että niiden mahtavien tyyppien avulla olisin myös oppinut enemmän luottamaan muihin. Vaikka kyllä sielläkin joskus vaivasi se ajatus, että "mitähän noikin musta ajattelee", niin sit oli kuitenkin ihan huippua, että siellä ihmiset tuli sanomaan et "sä voit aina tulla kysymään ja juttelemaan, jos tulee jotain ongelmia". Vikanakin päivänä mun vollottaessa kaks jotain semituntematonta tyyppiä (jotka asui samassa kerroksessa jne., mut joiden kanssa en oikeestaan ollu aikaisemmin jutellu) tulil lohduttamaan mua, kun meikäläinen vollotti täysillä. Opin myös, miltä tuntuu olla vieraassa maassa, jonka kieltä ei kunnolla osaa. Ja et miten se vaikuttaa itseen ja omaan tavallaan persoonaan, kun ei voikaan kommunikoida äidinkielellään, eikä ne lauseet muodostu ihan niin helposti. Lisäksi opin paljon itsestäni ja omista peloistani. Ja että vaihtoon lähteminen todellakin kannattaa (tai no, kieltämättä mä mietin et varmaan noi harkat olis menneet paljon paremmin täällä Suomen kamaralla, mut muita kannustan kyllä jatkossakin hakemaan ulkomaille)! 

                        

Että sellainen reissu. Pakko kyllä myöntää, että silloin tällöin esim. jotain biisiä kuunnellessa iskee ikävä. Varsinkin sitä kaupunkia kohtaan. Ja viikonlopun shoppausreissuja jättimäisessä ostoskeskuksessa. Ja iltaisin hengaamista yhteisissä tiloissa. Ja yöhiippailua käytävällä, kun hipsin keittiöön syömään, enkä tahtonut herättää muita. Ja myös joitain ihmisiä siellä. Hukuttaakseni kaiken suruni olenkin mennyt nyt joululomalla koukuttautumaan Hakekaa kätilö! -sarjaan, jota nyt tässä lopussa hyvinkin ovelasti suosittelen kaikille muillekin. Kannattaa ehdottomasti tsekata tää sarja (2 ekaa kautta läytyy Netflixistä, joten sen omistajat pystyy tsekkaamaan sen sieltä. Enkkutaitoiset voi sitten katsoa kaikki kolme kautta muualta netistä. Tai sit voi tietysti vaikka tilata dvd:t, mutta kannattaa ehdottomasti tutustua), varsinkin jos yhtään tykkää Sydämen asialla tai Downton Abbey -tyyppisistä brittisarjoista. Toki myös ne kirjat kannatata lukea, tosin ne on vähän eri tyyppisiä kuin toi sarja, muistelmia kun ovat. Mut ainakin näin terkkaopiskelijana oon lukenu ne ihan mielenkiinnosta, ja tykännyt. Tässä linkki sarjan ensimmäisen kauden traileriin (tietokone hajos, ja mulla ei ole muuta kuin tabletti nyt käytössä, joten oli tyytyminen jälleen vain blogger - sovellukseen, jonka kautta itse en ainakaan osaa noita videoita upottaa näihin postauksiin):

http://youtu.be/4tY0eUynAOY

Ps. Kuvat saa tälläkin kertaa niinkin "hyvän" lähdemerkinnän kuin weheartit....