Sydänääniä ja virtsapusseja

Eipä ole tullut taas vähään aikaan päiviteltyä. Mutta on tässä kyllä ollut monen moista hommaakin, ryhmätyötä, väitöskirjan lukua, kuntosuunnitelman palauttamista....

Tällä viikolla me myös ollaan päästy labratunneilla harjottelemaan lasten katetrointia, pissapussien laittamista, sydän- ja hengitysäänten kuuntelua sekä limaimuja ja limanäytteiden ottoa. Niin ja nenämahaletkut laittoa. Kaikki siis nukkevauvoille. Katetrointi ja limaimut sujuivat kertauksen jälkeen jo ihan ok, olihan niitä harjoiteltu jo aikaisemminkin, mutta pissapussien laitto vaati hieman miettimistä, ettei liimapinnat tarttuneet jokapaikkaan, ja hengitys- ja sydänäänten kuuntelu taas vaati hieman harjoittelua. Tuntuu kyllä ettei ainakaan tollasen lyhyen harjottelun jälkeen välttämättä vielä ihan tosta noin vaan pysty tunnistamaan eri ääniä ja mistä ne vois johtua... Toki nyt jonkun vinkunan tunnistaa helposti ja rohinankin, mutta ei mulle ainakaan nyt muistuneet mieleen mistä mikäkin johtu (ai mikä keskittyminen? pitäis varmaan alkaa pikkuhiljaa kertailla, ettei tuu niin kauheeta paniikkia - se koe kuitenkin lähenee koko ajan). Varsinkin sitten mitä tulee sydänääniin. Onneksi se on kuitenkin aina se lääkäri joka sen diagnoosin tekee, mutta sitten taas hoitajan pitää osata tarkkailla tilannetta.

Labrojen välissä ehdittiin myös haaveilla vauvasimulaattoreista:


Jossain koulussa tollasia on kuulemma kai ainakin aikaisemmin ollu käytössä, ihan siis niin että ne sai/piti viedä kotiin o.O. Mutta meillä on vaan ihan tavalliset vauvanuket, ja sitten se lapsi keneltä me niitä ääniä kuunneltiin. Kieltämättä vois olla aika hauskaa saada tollanen hoidettavaks :D. Ja toisaalta varmaan hyödyllistäkin sitte tulevaisuutta ajatellen, kun on neuvolassa töissä (ei ainakaan mulla ole ihan heti suunnitelmissa lasta hommata), että olis ehkä jotain tuntumaa siihen vanhemmuuteen. Plus että noi on itseasiassa aika söpön näkösiä, ei ollenkaan sellasia pelottavia robottivauvoja kuin voisi kuvitella :D. Mutta arvatenkin se tulis aika kalliiksi.....

ps. Opiskeltiin tänään myös leikkaussalijuttuja, ja voi herran jestas, musta ei kyllä varmasti tule ikinä mitään leikkaussalihoitajaa. Oon varmaan harjottelussakin niin niiden kaikkien kauhu, jos nyt sellanen käy että joku mut erehtyy leikkaussaliin päästämään. En nyt sanois että oon varsinaisesti joku häslääjä, mutta voin niin kuvitella kuinka kokoajan kuljen jostain väärästä kohtaa tai kosken jotain väärää aluetta, ja sitte onkin jo joku steriili alue kontaminoitunut. Tottakai siihenkin sitten tottuu ja oppii ne asiat, mutta oon ehkä vähän sitten kuitenkin sellainen, että ihan joka tilanteessa ei kaikkia liikkeitä tule harkittua loppuun saakka.... Vaikka ei ne nyt voi olettaakaan että kaikkea heti osaisi, mutta huvitti vaan silloin tunnilla kun käytiin niitä sääntöjä yms. läpi :D.

Heissan!

Koulussa ei oo tällä hetkellä tapahtunu mitään kauhean ihmeellistä, paitsi että ollaan päästy testailemaan kuntoa ja mittailemaan toisiltamme verenpaineita yms.! Voin kyllä kertoa että mun kunto on aikalailla sieltä surkeimmasta päästä, mutta onneks tohon kurssiin kuuluu henkilökohtaisen kuntosuunnitelman laatiminen itselle :D. Ihan mielenkiintoista kyllä sinänsä nähdä ihan mustaa valkoisella omasta kunnosta, laittaa ainakin ajattelemaan jos ei muuta. Tarkoituksena oliskin nyt alkaa harrastamaan jotain, jos ei muuta, niin aikain lenkkeilyä. Tosin ei sillä, niinhän mulla on ollu tässä viimeisen pari vuotta, muttaa... No, ainakin me meinattiin kaverin kanssa lähteä tanssitunnille, kun hän sai ilmaislipun jostain tapahtumasta. Täytyy vaan kattoa millon kerkeäisin sinne suunnalle, luultavasti en ihan heti kun tällä oli kaikenlaista menoa ja me ollaan jo sovittu että seuraavaks on hänen vuoro raahata itsensä tänne. Lisäks tarkotus olis alkaa vetämään sellasta kävelyryhmää. En muista oonko maininnu asiasta jo joskus tänne, mutta tällä hetkellä näyttää vähän siltä että kiinnostuneita ei vissiin kauhean montaa ole...

Mutta oikestaan mun pitikin vaan tulla hehkuttamaan tätä syksyä! Normaalisti en tykkää syksystä yhtään, ja talvellakin innostus laantuu yleensä aika nopeasti, koska vihaan ylikaiken kylmää ja pimeää. En ole sitten ollenkaan aamuihmisiä, ja mikään ei saa mua enempää toivomaan, että voisi vain jäädä sängynpohjalle, kuin se että tajuaa et on ihan pakko nousta ja raahautua kylmään ja pimeään pakkasilmaan putsaamaan autoa (eli tervetuloa kaikki harjottelujen ja tulevien työpaikkojen aamuvuorot<3 eivaan tykkään kyllä muuten tehdä enemmän aamua kuin iltaa, mutta toi aikaisin herääminen on jotain niin kamalaa). Toisekseen inhoan sitä, kun pitää pukea kauhea kerrokset päälle että ylipäänsä tarjentuisi pihalla (ja kun hiukset ei vaan suostu olemaan nätisti pipon kanssa, tai vaivalla laitettu kampaus litistyy). Mutta mikäs siinä kun aurinko paista ja vielä toistaiseksi on ollu ihanan lämpöistäkin! Ja illalla taas on kivaa hengailla kotona kynttilän valossa. Edes pienet ongelmat kaverien kanssa ei ole saaneet mua pahemmin lannistumaan, koska on vaan ollu niin kiva kun on voinut opiskellakin parvekkeella auringon valossa :). 

Ainoastaan nyt kokeet toki vähän stressaa, kun niitä olis ens viikolla useammatkin....

    Ahkeraa opiskelua... ;)

   Kaikkea sitä tuleekin katseltua tv:stä :D

"Fiilistely-musaa":




ps. Kyllä, noi kuvat on tavallistakin huonompilaatuisia, mutta en jaksa just nyt alkaa tappelemaan, kun siis tein noi kollaasit pic collagella kännykällä, ja jostain syystä ne jäi nyt kauhean pieniksi.

Toisen viikon kuulumisia

Huh, tuntuipas oudolta eilen marssia kouluun, kun vastassa oli joukko uusia ykkösvuoden opiskelijoita. Tarmoa täynnä ja innokkaina aloittamaan uuden lukuvuoden, siinä missä itse olen ollut nyt päälle viikon koulussa ja autokoulun takia lintsannut pari viimeistä päivää + tallustelin sisälle lökäreissä (vrt. uusien oppilaiden pakonomainen tarve antaa itsestä hyvä kuva), sillä olin kerrankin menossa koulun jälkeen harrastamaan :D. Nojoo, kaikkein oudointa ehkä asiassa on se, että olin jo melkein ehtinyt tottua koulun tyhjyyteen, kun viime keväänäkin oli aika rauhallista, ja toisekseen tuntuu myös jännältä etten ole itse tutori. Kun siis aikaisempina vuosina lukiossa ja yläasteella toimin tukioppilaana, jolloin tottakai olin itse vastaanottamassa uusia oppilaita ja järjestämässä kaikenlaista toimintaa (paitsi toki sillon kun itse olin uusi). Mutta jotenkin ajattelin sillon viime vuonna, että tässä koulussakin riittää jo tarpeeksi hommaa, ja AMK:ssa kuitenkin tuutorin pitäis olla aika aktiivinen myös vapaa-ajalla....

Mutta kyllähän sitä hommaa tuntuukin riittävän. Vaikka ei sillä, välistä mietin kyllä että miten ikinä selvisin lukiosta ja kirjoituksista, kun nytkin tuntuu että miten riittää aika. Ja lukiossa kumminkin tuli ainakin lähes jokapäivä kotitehtäviä, plus sitten kaikki esseet ja kirjat mitä piti lukea yms. Niin siihen verrattunahan tässä kai on kuitenkin aika vähän tehtävää. Mutta ehkä se johtuu siitä, kun viime vuonna kerkesi tottua siihen ettei pahemmin ole muuta kotihommaa kuin kokeisiin lukeminen. Mutta nyt tottapuhuen mun pitäis tälläkin hetkellä olla lukemassa... vaan nappasimpas itselleni jostain päänsäryn, eikä tuo lukeminen oikein muutenkaan nappaa. HLA-MatchMaker-algoritmi ja acceptale mismatch mitä?

Kotitehtävien lisäksi ollaan siis harjoiteltu vauvojen hoitoa, puhuttu harjoitteluista, ja ymmmn... no siinäpä ne oikeastaan onkin :D. Lähinnä ollaan opiskeltu kaikkea lapsiin liittyvää, muuten ei ole vielä oikeestaan ollut mitään järkevää. Niin paitsi kerrattu lääkelaskuja. Oikeastaan osa meidänkin luokasta palaili vasta eilen lomilta, että nyt vasta pyörähtää sitten koulu oikein kunnolla käyntiin. Kunhan vaan saisin jonain päivänä sen HOPS:ini takaisin, niin pääsisin katsomaan, josko siellä olis jotain kivaa valinnaista kurssia vielä tälle vuodelle, kun olisin parin ylimääräisen pisteen tarpeessa...
Ja kunhan saisin tietää harjoittelupaikkani, niin loppuisi tämä panikoiminen!

Kuva Tehy-lehdestä, joka pamahti tänään postiluukusta. Artikkelin oli siis tarkoitus ikäänkuin toimia aasinsiltana aiheeseen, jota me pohdittiin myös koulussa tässä yksi päivä, eli hyvään ohjaamiseen, ja sitä kautta mun harjoitteluun. Mullahan on/oli nimittäin hakea nyt mielenterveyden harjoitteluun, kuten jo joskus aikaisemmin mainitsin. Hain erääseen ns. tukiasuntolaan, siis sellaseen missä ilmeisesti asuu jotain päihdekuntoutujia tms. Alunperin olisin halunnut lasten ja nuorten pariin, mutta sinne ei pääse ellei ole aikaisempaa kokemusta alalta (lähihoitajan tutkinto ja suuntautunut mielenterveystyöhön). Mikä on toisaalta varmaan ihan hyväkin, koska kyllähän se varmasti olis ollut aika raskasta kun siellä olis joutunut kohtaamaan niitä 16-vuotiaita (ei-niin-kaukana omasta ikäluokasta) nuorempia itsemurhaa yrittäneitä tai muuten tosi vakavasti sairaita nuoria, ja jotain perheväkivaltaa kokeneita pieniä lapsia. Mielenterveysongelmat kun muutenkin on aika rankkoja, ja sitte miettii että vanhemmat olis ollu aika lähellä sitä omaa ikää, ja kun lapset ja nuoret on muutenkin aika herkkiä, saatikka että on oikeasti vakavia mielenterveydellisiä ongelmia. Ja sitte se niihin ongelmiin liittyvä hoitotyö, esim. kaikki pakkohoidot sun muut. Ehkä enemmän se syy, miks olisin sinne halunnut hakeakin, oli enemmän se ajatus siitä, kuinka hienoa olis päästä auttamaan noita lapsia ja nuoria, kuin se kuinka rankkaa se tulis olemaan. Varsinkin tässä vaiheessa opiskeluja, kun on vasta se ensimmäinen harjottelu (+ kesätyöt) takana, ja se ammatillinen identiteetti on vasta kehittymässä. Eli sen takia ehkä ihan hyvä että päätin hakea -en edes mihinkään psyk. osastolle- vaan tollaseen ehkä vähän kevyempään paikkaan. Vaikka kyllä tuollakin varmasti saa nähdä ja kuulla monenmoista, ainakin sen perusteella mitä nyt on vanhemmilta mielenterveysharjoittelun jo tehneiltä kuullut... Kunhan vaan sellasen paikan, että jos tulee henkisesti tiukkoja paikkoja (voin kuvitella että ylipäätään mielenterveystyössä tarvitaan hyvää itsetuntoa, ja että kestää asiakkaiden/potilaiden mahdolliset haukut jne.), niin sais tukea ja ohjausta! Toivottavasti nyt vaan kanssa pääsisin sinne (pitäiskin lähettää sähköpostia opettajalle)....