Sisätautien merkeissä myös päästiin tällä viikolla kanyloimaan. Mullahan oli jo aluksi lievä kammo tai jännitys asiaa kohtaan, koska aikaisemmin harjottelussa olin päässyt hommaa seuraamaan. Ei siinä siis muuten mitään, mutta homma näytti lievästi sanottuna vaikealta, eikä potilaan kommentti "ei tää muuten satu, paitsi sitte ku menee ohi suonesta". Joo, sehän olikin lohduttava toteamus :D. Mua ei siis ikinä ollu kanyloitu, joten aika jännittynein fiiliksin asetuin siihen sängylle, kun viimein tuli mun ja parini vuoro. Lupaiduin siis ensimmäisenä, koska aattelin että sitte siinä on vielä aikaa seurata miten se menee. No siinä sitten kun kaveri laitteli tavaroita valmiiksi ja valmisti itseään henkisesti sekä vielä etsi sen mun suonen, kammo/jännitys kasvoi suoranaiseksi peloksi, ja koska mulla on aika vahva refleksi että vedän helposti käden kokoajan pois, meinasin tehdä nytkin. Oikeasti teki mieli ottaa ja lähteä juoksemaan, ja melkein tärisin ja itkin siinä. Lopulta sitte opettaja kysyi, että voisko joku tulla pitelemään mua kädestä. No käden pitäjän sainkin ja kanyyli sujahti hienosti suoneen. Nyt muistona on paitsi kuvat, myös hieno mustelma mun kädessäni. Muita kuvia varsinaisesta kanyylistä mulla ei nyt varsinaisesti ole saatavilla, mutta tässä näette lopputuloksen:
Sitten taas kun tuli mun vuoro pistää.... Noo, kyllähän se jännitti vielä kun opettaja seisoi siinä selän takana (toki siis tarkoituksena oli auttaa mua). Kokeilin kaksi kertaa, ja ei. Eheei. Kaverilla oli niin huonosti täyttyvät suonet, että eihän se onnistunut ollenkaan. Ensimmäisellä kerralla vedin täysin ohi, ja toisella survaisin alun jälkeen jonnekin vikaan. Hyvä ettei kaverille jääny jopa traumoja, kuulemma sen verta sattui. Ja hälläkin oli eka kerta toi. Vaikka kyllä hänkin tiesi varsin hyvin, että hällä on huonot suonet, ja ei siis sillain mitenkään säikähtänyt tai muuta, mutta varmasti kyllä kirosi omaa tuuriaan (:D). Ja koska kaikkia oli jo pistetty molempaan käteen, jäi pistämisen harjoittelu sitten vielä seuraavalle mahdolliselle kerralle. Pakko sanoa, että kyllähän tosta vähän huono fiilis jäi... Kyllä mä tiedän ettei se ole aina helppoa valmistuneillekaan, mutta tiedän myös että sitten seuraavalla kerralla on vielä isommat paineet onnistua. Muutenkin tuli vaan sellanen perus "luuserifiilis" (mikä sanavalinta :D) kun ei onnistunutkaan, tai sellanen että no hitto vie. Mutta onneksi tässä on nyt vielä tosiaan mahdollista harjoitella tuota ennen harjoitteluakin, niin eiköhän se siitä.
Parin viikon päästä harjoitellaan kuitenkin vielä laskimoverinäytteen ottoa, saas nähdä miten se menee... Ainakaan aikaisemmin mulla siis ei ole mitään kammoa ollut pistämisestä tai verinäytteistä, mutta onhan siitä jo aikaakin kun viimeksi labrassa jouduin käymään... Salaa harkitsen kyllä emlan (puudute) käyttämistä, mutta nojaa, eiköhän tuo mene ihan ilmankin :D.
Vielä loppuun muutama kuva Greyn anatomiaa, kun sopi niin hyvin noihin kirran juttuihin:
