17 päivää

Niin, samassa kerroksessa asuva paikallinen opiskelija ja kaverini käveli vähän aikaa sitten keittiön ohi, ja minut huomatessaan totesi että "3 viikkoa!" Tosiasiassa jäljellä on tosiaan 2 viikkoa ja kolme päivää enää, ja sitten lähtee lento takaisin kotisuomeen. Lähtö tuntuu paitsi ihanalta, tietysti myös haikealta. Odotan tietenkin jo malttamattomasti äidin jouluruokia ja sukulaisten sekä kavereiden tapaamista. Mutta tänään aamulla pötkötellessäni sängyssä mietin, että onhan tästäkin tämän 3 kuukauden aikana muodostunut koti. Kaupunki on alkanut tulla tutuksi, samoin ihmiset täällä, ja 3 kuukauteen on mahtunut vaikka ja mitä. Ja kohta se kaikki pitäisi jättää taakse. Vaikka välillä on väsyttänyt, ja varsinkin nyt loppuajasta on iskenyt tunne, ettei jaksaisi enää päivääkään harjoittelua, niin mistään hinnasta en tätä kokemusta vaihtaisi pois. 

Mitä kaikkea olen sitten täällä puuhaillut, niin ettei postailemaankaan ole ehtinyt? No, arkipäivät mulla koostuu yleensä lähinnä harjottelusta. Aamuvuoro täällä alkaa kuudelta ja päättyy yhdeltä, ja yleensä varsinkin aamuvuoron jälkeen olen armottoman kuollut. Joskus olen jopa ottanut töistä palatessa parin tunnin nokoset - asia, mitä Suomessa en juuri ole harrastanut, koska harvommin saan päivällä unenpäästä kiinni. Sen jälkeen olen ehkä hengaillut netissä vaihtaen kuulumisia Suomessa olevien kanssa, ja illemmalla porukan on yleensä tapana kerääntyä keittiöön/yhteiseen oleskelutilaan

laittamaan ruokaa, juttelemaan, katselemaan televisiota jne. Joskus tietysti käyn lenkillä tai

kaupassa/muuten asioilla (kuten tapaamassa paikallista vaihtovastaavaa). 
Iltavuoroa ennen taas tulee lähinnä nukuttua pitkään ja valmistauduttua työpäivään. Palatessa vuorostani yleensä syön nopeasti jotain (edellisellä osastolla oli tapana joskus syödä ennen iltaraporttia, tällä osastolla taas vuoroon kuuluu tasan yksi 20 min tauko, jonka aikana on tapana syödä vain leipää/jogurttia/jotain jälkkäriä mitä on jäänyt potilailta tms.), selaan hetkisen facebookkia, ja sitten pitääkin jo oikeastaan mennä nukkumaan. Ainakin jos seuraavana päivänä on aamuvuoro.

haha... maybe for some people ;);)

Perjantaisin on tosiaan tullut käytyä joskus viihteellä, tai muuten hengattua täällä ihmisten kanssa. Lauantait olen harvinaisen usein pyhittänyt shoppailulle. Täällä siis on tollanen 48 000 m² ja päälle 150 kauppaa käsittävä jättimäinen ostoskeskus + kaupat sen ympäristössä, joten voitte kuvitella että niiden koluamisessa on saanut kulumaan aikaa. Vielä kun tuntuu, että joihinkin ilmestyy tyyliin viikottain jotain uutta, tai jotain mitä ei viime viikolla ehtinyt katsastamaan...
Nähtävyyksiä täällä en sen sijaan ole juurikaan tsekkaillut, ainoastaan kaupungin historiallisen aukion ja sen läheisyydessä sijaitsevan puutarhan. Jotka on kyllä molemmat vaikuttavia paikkoja! Myös näin joulun alla valaistuina, vaikka lunta ei täällä olekaan. Netistä olen yrittänyt jotain muitakin paikkoja katsella, ihan että voisi myöhemmin kertoa käyneensä, mutta mitkään kala- tai taidemuseot mua ei pahemmin kiinnosta, eikä täällä oikein ole mitään isompia pytinkejäkään tms. :(. Eikä mitään Heurekan tyylisiä paikkoja tms. Ainoastaan yksi elämyspuisto olis tässä lähellä, mutta tosiaan kun viikot menee harjotteluissa, ja sunnuntaisin ei enää mikään paikka ole auki... Samasta syystä ei ole tullut juurikaan reissailtua täällä ollessa. Tosin maan pääkaupungissa olisin kyllä halunnut käydä erään konsertin tsekkaamassa, mutta se taas kaatui junalippujen kalliuteen (jos on tarjouksia, lipun saattaa hyvällä tuurilla saada täällä tyyliin neljällä kymppiä - muuten voi joutua pulittamaan satasenkin).

Sunnuntait tosiaan onkin sitten pyhitetty yleensä ihan rentoilulle - netissä hengailulle, koulutehtävien hoitamiselle, ruoan laittamiselle jne. Yleensä täällä on viikonloppuisin aika hiljaista, mutta joskus ollaan satuttu esim. porukalla tämän kerroksen yhteiseen oleskelutilaan katselemaan jotain leffaa. 

Mitään kuvia muita mulla ei harmikseni oikein ole laittaa, sillä onnistuin eilen shoppaillessani hukkaamaan kännykkäni... Eikä mulla kameralla ole toistaiseksi oikein sellaisia, mitä viitsisin ilman "bustausvaaraa" tänne laittaa.... Katsotaan ehkä myöhemmin, viimeistään sitten kun olen takaisin Suomessa.