Lomalomaloma

Niimpä, nyt on viimeinenkin 5 viikon harjoittelujakso kevään osalta taputeltu! Rankkaa oli välillä, mutta ainakin omasta mielestä selvisin ihan hienosti. Nyt on jopa ikävä takaisin osastolle, tai siis sellainen tunne että myös tuolla olisi mieluusti jatkanut pidempäänkin. Vaikka ihan tosi alussa oli sellainen tunne, että en millään tule ikinä oppimaan noita kaikkia paperisysteemejä (taino sähköisiähän ne, mutta siis esim. Effica tuntui toimivan tuolla ihan toisella tavalla, kuin mitä aikaisemmissa paikoissa), enkä mitään muutakaan. Sitten tuli taas parempi fiilis, ja aloin jo viihtyäkin osastolla. Minkä jälkeen totesin, että minä ja mun toinen ohjaajani ollaan ehkä hiukan eri maailmoista, mikä taas latisti tunnelmaa. Keskivaiheilla muutenkin oli ehkä hieman kiinnostus hukassa, ja ajattelin että ehkä ton tyyppinen osasto vaan ei ole mun paikka. Silloin tuntui että ei tästä tule mitään, mä en viihdy tuolla enkä varmaan edes pääse harjoittelusta läpi. Mutta siitäkin noustiin jälleen ylöspäin, ja lopulta huomasin oikeasti viihtyväni tuolla! Ja saatiin jopa keskusteltua ton toisen hoitajan kanssa, ja nyt ymmärrän häntä huomattavasti paremmin, ja lopussa oli taas helpompaa olla hänenkin kanssaan. Varsinkin eilinen ja tämä päivä oli oikein mukavia, eikä lopussa olisi tehnyt mieli sanoa ollenkaan heippoja.

Lopun itsearviointia tehdessäni mietin, että opinko tällä jaksolla ollenkaan mitään. Mutta kun sain arvioinnin valmiiksi, ja pidettiin loppukeskustelu yhdessä ohjaajan ja ohjaavan opettajan kanssa, totesin että olenhan minä oppinut aika paljonkin. Niin myös mun ohjaajan mielestä. Eikä se kaikkein suurin anti tällä jaksolla ollutkaan ehkä mitkään yksittäiset toimenpiteet tai lääkehoidolliset jutut, vaan ylipäänsä sellanen ammatillisuus ja sairaanhoitajana toimiminen, missä päästiin mun mielestä molemmissa taas askel eteenpäin. Tiedän, että mulla on asioita, missä pitää kehittyä, jokaisella valmistuneellakin on, mutta ainakin mun molemmat ohjaajat sanoi edelleen etä kyllä susta vielä hyvä tulee. Ja toivottavasti tuleekin :). Rohkeutta vaan vielä vähän lisää.

Ensi viikolla pitäisi aloittaa taas uudessa paikassa. Jotenkin ei taas yhtään kiinnostaisi opetella kaikkea alusta, mutta tiedänhän minä jo tämän harjoittelun perusteella, että tää tunne menee ohi, ja mikäli siellä vaan on kiva työporukka, niin varmasti tulen viihtymään. Eniten ehkä vaan harmittaa se, että ei tullut ihan tosissaan haettua minnekään sairaalamaailmaan. Vaan kun ajattelin silloin joskus alkukeväästä, että mitä jos se ei olekaan yhtään mun juttu, ja jätin sitten hakematta. No nyt olisi kuitenkin tunne, että se olisi. Toisaalta oon kuullut aika monesta osastosta täältä huonoa juttua, mutta esim. vanhempien kaupungissa laitoin hakemusta vain yhdelle osastolle.... "Yllättävää" etten siis sinnekään päässyt. Toisaalta on mulla on varmasti myös jotain opittavaa ihan perusjutuissakin, ja siksi on hyvä mennä sinne vielä treenailemaan sitä ihan perus potilaan kohtaamista ja muuta. Ja onhan se ainakin taas vähän erilainen paikka kuin missä olin esimerkiksi viimekesänä.

Ah, tekotaiteelliset kuvat <3. Noei, mutta tää nyt yrittää kai esittää mun työavaimia ja pukuhuoneen kaappia. Tai on tossa muitakin avaimia...

Pukukaapin sisältö. Vaan missä kaikki housut kuvasta?

Meitsi. Valitettavasti naamakuvaa ette musta saa, ette varsinkaan työpäivän jälkeen. Trust me, tästäkin tilanteesta yritin naamakuvaa napata, mutta eheeei.... 

Kesä <3

Toivottavasti lämpimät palaisi pian ja järvivedet lämpiäis. Tahtoo uimaan!

Lisää tekotaiteellisuutta. Pakko oli instagrammissa vähän leveillä meikän vapaapäivällä :D.

ps. Hittovie on muuten rasittavinta ikinä, kun naapurina on henkilö, joka ei ymmärrä hiljaisuutta, ja että se alkaa kello 11. Ja että vaikka se alkaa kello 11, mielellään sitä mötäkkää voisi hiljentää jo siinä kympin aikoihin. Mä ymmärrän, että hän on joku narkkari/juoppo, jolle todennäköisesti ei ole mitään väliä tuleeko se hiljaisuus 23.00 vai 05.00, mutta mun mielestä olisi erityisen kiva päästä uuteen työpaikkaan virkeänä. Vaan toivomiseksi näyttää jäävän ainakin tällä erää (isännöitsijälle kyllä lähtenyt valitus).

Pps. Jos joku ihmettelee, niin mulla oli siis julkaistuna toinenkin teksti, mutta siitä näemmä katosi osa jonnekin. Olkoot se siis ainakin nyt toistaiseksi julkaisemattomana.