Töissätöissä

Niimpä, varsin töidentäyteinen viikonloppu ollut. Ensin aloitin kesätyöhaastattelulla, ja sen jälkeen olin sitten ihan töissä. Päätin siis jo heti joululomalla, että haluaisin ehkä kaikkein mieluummin jonnekin muualle kesätöihin, kuin sinne missä olin viime kesänä. Ja nyt olenkin käynyt kolmessa (no, tähän mennessä kolmessa) paikassa haastattelussa. Ainakin viimeisin haastattelu meni sen verran hyvin, että haastattelija jopa kehui mua ;). Yllätyin kyllä jopa itsekin siitä, miten paljon sain itsestäni irti, ja miten reippaalta onnistuin vaikuttamaan! Ilmeisesti jopa haastattelija itse suorastaan yllättyi musta, ja lupaili olla pikaisesti uudelleen yhteydessä! Toivottavasti sieltä nyt yhteydenotto tulisikin, nimittäin vaikutti juuri täydelliseltä kesätyöpaikalta. Tooosin mä taisin tulla puhuneeksi itseni sinne kaikkein raskaimmalle osastolle, mutta noo... sen perusteella mitä se haastattelija kertoi, niin se vastaa kuitenkin loppujen lopuksi aika paljon mun edellisiä paikkojani. Niin että enköhän mä selviä?

Eniveis, haastattelun jälkeen olin sitten ihan oikeissa töissä. Oikein yllätyin viikolla, kun huomasin että vieraasta numerosta oli soitettu, ja numeron takaa paljastui kesän työnantaja. Viimeisestä kerrasta on siis vierähtänyt jo usempi kuukausi (viimeksi varmaan syksyllä kävin siellä?), ja pakko kyllä sanoa, että hieman jännitti mennä sinne. Moni juttu oli säilynyt aivan samanlaisena, myös monta tuttua asukasta löytyi yhä, mutta loppujen lopuksi aika paljon oli myös muuttunut. Silti tuntui jollain jännällä tapaa heti tosi kotoisalta :). Kaikenkaikkiaan vuorot meni tosi mallikkaasti, ja edelleen viihdyn tuolla. Vaikka kyllähän sen huomasi, että moni asia oli myös ehtinyt unohtua. Suorastaan nolotti, kun työkaverit joutui muutamaan kertaan neuvomaan jossain ihan perusperus jutussa, sellaisissa mitkä nyt luulisi kolmen kuukauden jälkeen jo iskostuneen kalloon. Mutta toisaalta huomasin myös, että ilokseni uusienkaan asukkaiden kohtaaminen ei jännittänyt enää ollenkaan, ja jotenkin sellainen juttelu ja muu tulee nykyään tosi neutraalisti. Hauskaa oli myös huomata, että muutamat jopa muisti mut, ja myös monta juttua meidän keskusteluista melkein paremmin kuin minä itse :D! Eritysesti mieltä lämmitti muutaman omaisen lämmin vastaanotto, ja se että hekin vielä muisti mut.