Harjoitteluvaihto ulkomailla

Vihdoinkin sain järjestettyä itselleni sen verran aikaa, että sain valmisteltua tämän jo kauan lupailemani postauksen. On yllättävän hankalaa yrittää tehdä hommia koneella, jonka akku kestää tasan 4h, jos ei ole omaa nettiä... Okei ongelman ydinhän on siinä, että a) olen liian laiska marssimaan sinne nettiliikkeeseen lataamaan lisäaikaa mun nettiin b) liikaa muuta tekemistä c) facebook. Sinne on liian helppoa hairahtaa kuluttamaan aikaa....

Kuitenkin. Jos nyt jotain kertoilisin tästä vaihtoprosessista.

Miksi päädyin hakemaan vaihtoon?
Halusin saada uusia kokemuksia, ja päästä tutustumaan toisenlaiseen kulttuuriin, etenkin hoitokulttuuriin. Toisekseen olin käynyt ennenkin kohdemaassani, ja tavoitteissani oli päästä tänne vierailulle vielä vähintään kerran. Lomamatkalla se varsinainen kulttuuriin ja arkeen tutustuminen jää kuitenkin sillä tavalla vähäisemmäksi, eikä jonkun viikon loman aikana toivottavasti edes joudu tutustumaan tarkemmin paikallisiin sairaaloihin.

Miten vaihtoprosessi etenee?
1. Ensimmäiseksi tulostin sähköpostiin tulleesta linkistä hakulomakkeen, jolla lähinnä ilmoitettiin halukkuudesta lähteä vaihtoon. Siihen siis piti täyttää vain kohdemaat sekä mahdollinen vaihdon ajankohta.

2. Kun vaihtohakemukset oli käsitelty omalla koulullani sekä paikallisella koululla, sain sähköpostiini vahvistuksen hakemukseni hyväksymisestä. Sen jälkeen piti alkaa suunnittelemaan omaa opintosuunnitelmaa. Itse siis varasin ajan opolle, jonka kanssa yhdessä mietittiin, mitkä harjoittelut sopisivat parhaiten vaihtooni (sain myös sähköpostiin paikalliselta koululta listan harjoittelupaikoista, joista voisin valita haluamani). Samalla mietittiin myös muut kurssit, joita voisin vaihdossa suorittaa, jotta saisin tuon vaadittavan 15op täyteen. Huom! Nykyään, jos lähtee harjoitteluvaihtoon, suorituksiksi ei hyväksytä muita kursseja, ainoastaan harjoitteluja. Eli koko tuo 15op täytyy tulla harjoitteluista. Itsellähän tämä muodostui sikäli ongelmaksi, että sääntö muuttui vasta ihan nyt syksyllä, enkä itse tuota heti kv-vaihtovastaavan viesteistä tajunnut. Asia huomattiin vasta, kun palautin koululle opintotuen muutoshakemuksen. Onneksi opo ja vaihtovastaava saivat asian ratkaistua puolestani.

3. Kun olin saanut kurssisuunnitelmani valmiiksi (lähinnä siis kirjoitin ylös tuohon paperilleni ne kurssit, mitä oli opon kanssa puhuttu - sen monimutkaisempi asia tuo ei juuri loppujen lopuksi ollut), olin yhteydessä sähköpostitse kaikkiin opettajiini. Niiltä, joiden kursseja minun oli tarkoitus suorittaa vaihdossa, kyselin että sopisiko tämä, ja minkälainen työ minun täytyisi tehdä. Muille sitten laitoin viestiä, että olen vaihdossa ajalla xx.xx-xx.xx.2014, ja että mitenköhän voisin nämä kurssit ja muut suorittaa. Suurimmasta osasta kursseja sain tehtäväkseni esseen, mutta esimerkiksi yhdet pakolliset labrat jäävät todennäköisesti ensi vuodelle suoritettaviksi. Aikamoinen työhän se oli olla jokaiseen yhteydessä! Lisäksi ongelmaksi muodostui hommata nimikirjoitukset jokaiselta opettajalta, joiden kursseja minun piti vaihdossa suorittaa. Loppujen lopuksi ne jäivätkin saamatta, mutta ilmeisesti tuo ei lopulta edes ollut pakollista, sillä hakemukseni hyväksyttiin ilmankin niitä.

Ihan ilman kirjallisia tehtäviä ei kuitenkaan vaihdossakaan tarvitse olla...
Itsellä tehtävänä on muutam nettikurssi, ikääntyneiden hoitotyön essee sekä
tietenkin opinnäytetyö. Muista kirjallisista tehtävistä stressaan vasta palattuani,
mutta ihan riittämiin noissakin on tekemistä. Ja koska noihin tarvitsee myös
kirjallisia lähteitä, e-kirjojen lisäksi olen hyödyntänyt tabletin scanneri-appia,
jolla kirjoja on saanut suhteellisen kätevästi kopioitua tabletille talteen.

4. Kun kaikki suunnitelmat oli saatu tehtyä, oli aika laittaa tarvittavat paperit Solemoveen. Tähän sisältyi myös harjoittelusopimus, josta ensin minä täytin oman kappaleeni, ja laitoin sen sitten koululle eteenpäin. Koululta se laitettiin vielä tänne paikalliselle koululle, ja lopulta paperi palautui sähköpostiini. Lisäksi sain paikalliselta koululta joitakin papereita täytettäväksi, mm. lomakkeen, jolla ilmoitin jollekin paikalliselle taholle tulevani vaihtoon ja että mitkä ovat tavoitteeni harjotteluissa jne. Plus hakemuksen asuntolaan, ja terveystodistuksen, jota varten tosiaan kävin terkkarissa hakemassa lääkärin allekirjoituksen (joka onneksi onnistui ihan siinä luukulla ilman mitään ajanvarauksia ja maksuja tai muita)

5. Solemoven ollessa valmis lähetin sen hyväksyttäväksi. Tämä oli ehkä se kaikista kuumottavin osuus, sillä tosiaan jätin kaikki nämä asiat vähän viime tippaan (ei järkevää!), jolloin hakemuksen lähettäminen osui juuri ikävästi kesälomien aikaan. Onneksi hakemus hyväksyttiin kuitenkin heti elokuun alussa kv-vaihtovastaavan palatessa lomaltaan takaisin.

6. Kun hakemus oli hyväksytty, sain täyttää myös apuraha-anomuksen ja jättää senkin hyväksyttäväksi. Apurahojen suuruuden näkee yleensä oman koulun sivuilta Erasmuksen sivuilta, mutta tällä hetkellä se on n. 400e/kk. Ja se maksetaan siis niin, että 80% koko summasta saa enennen vaihtoa, ja loput 20% vaihdon jälkeen, kun kaikki tarvittavat paperit on palautettu ja hyväksytty.

7. Kun vaihtoni oli täysin virallista, ja olin sopinut paikallisen koulun kanssa saapumipäiväni, aloin katselemaan lentoja sekä juna-aikatauluja. Lippuja varatessa kannattaa muistaa varmistaa, että jatkoyhteyden (oli seuraava kulkuneuvo sitten lentokone, juna tai bussi) etsimiseen jää tarpeeksi aikaa! Itse varasin aikaa lähemmäs 2h junan lähtöpaikan löytämiseen kentällä, mutta kiire meinasi siltikin tulla! Keskustaan lähtevät junat toki löytyi helposti, mutta muualle suuntaavien junien löytämisessä jouduin kysymään apua muutamaankin kertaan. Onneksi juna, ja sitä seuraava bussi kuitenkin lopulta löytyivät, ja pääsin onnellisesti määränpäähäni.

Lisäksi täytin ja jätin Kelalle opintotuen muutoshakemuksen. Tosin eipä tuo juuri mihinkään muuttunut, mutta opintotukilaskurilla voi tarkistaa, saako kyseenomaiseen maahan korotettua opintotukea vaihdon ajaksi. Muita järjesteltäviä asioita ovat matkavakuutuksen hakeminen sekä passin/kuvallisen henkilökortin ja Eurooppalaisen sairaanhoitokortin hakeminen, jos näitä ei vielä ole. Itselläni oli tuo henkilökortti päässyt vanhentumaan, ja hommasin nyt itselleni sitten passin. Hintaa tuolle taisi tulla jotain 60e kuvien kanssa.

 Kenelle suosittelen vaihtoa?
Kaikille, jotka ovat kiinnostuneet vieraasta kulttuurista, ja haluavat oppia lisää toisesta kulttuurista tulevien kanssa toimimisesta. Itse ainakin koen, että olen saanut tästä hirveästi oppia juuri terkkarin työtä, ja toisesta kulttuurista tulevien potilaiden kanssa toimimista ajatellen. Ja myös työyhteisötyöskentelyä ajatellen! Nyt tietää, miltä itsestä tuntuu olla kulttuurissa, jonka toimintatavat ovat itselle vieraat. Vaihtoon lähtijällä tulee myös olla rohkeutta tutustua uusiin ihmisiin, ja ennen kaikkea rohkeutta puhua paikallista kieltä! Ei haittaa, vaikka ei olisikaan mikään täydellinen tai välttämättä edes hyvä puhuja, mutta pitää kuitenkin löytyä rohkeutta yrittää. Puhumallahan sitä juuri oppii! Ja loppujen lopuksi potilaat on tosi ymmärtäväisiä. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun meikäläinen on aloittanut lauseen tyylillä "Ja tässä on nappi... anteeksi, olen itseasiassa suomalainen, mutta... jos teillä on jotain..." eikä ketään ole mua ainakaan tähän mennessä vielä syönyt tai muuta.

Lähtövalmiina

Tai... No ainakin melkein. Kamat on jo kaikki kasassa, mutta ne pitäisi vielä saada jotenkin ängettyä tohon matkalaukkuun. Lentoliput on hommattu sekä juna katsottu. Paikallinen tutori tms. kavereineen otti myös yhteyttä, ja lupauduimpas joihinkin paikallisten opiskelijoiden koulun alkajais - bileisiinkin :D. Pitäähän sitä nyt käydä tsekkaamassa, että minkälainen meininki siellä on opiskelijabileissä! Vaikka itse en kylläkään mikään hurja bile-eläin olekaan. Mutta ainakin sitä kautta pääsee tutustumaan ihmisiin jne. 

       

           Epämääräinen tavarakasa.... Oikeasti puolet näistä on varmasti pakko jättää suomen 

           kamaralle, mutta yritys hyvä 10?

Tämän postauksen on kuitenkin tarkoitus toimia jälleen lähinnä jonain epämääräisenä kuulumis-postauksena. Varsinaisesti vaihtoon lähdöstä olisi sitten tulossa kokonaan oma postauksensa. Vaikka en tiedä kuinka paljon asiasta on enää kerrottavaa... Kuitenkin. Mulla oli siis viimeinen kesätyöpäivä viime viikolla, ja aika haikein fiiliksinhän sieltä tuli lähdettyä. Onneksi meidän asukkaat (ja työntekijät) kovasti kaikki tsemppas mua vaihtoon, ja moni ilostui kuullessaan, että en mä heitä ole kokonaan jättämässä. Nimittäin viime viikolla kävin myös allekirjoittamassa sopimuksen sijaisuuksista! Eli työt odottaa, kunhan palaan takaisin (jos sama tahti jatkuu kuin nyt, niin töitä on varmasti tarjolla niin paljon, kuin vain jaksaa tehdä).

                                     

                                     

                                          Ei, mä en normaalisti töissä paparazzaile (paitsi pukkareilla tms. :D)!

                                          Mutta sattuipahan nyt hiljaisempi hetki + vielä sattumalta oli kännykkä

                                          mukana, niin päätinpä tänne jonkunlaisen täytekuvan räpsäistä ;).

Jotenkin niin ihanaa omata hyvät työkaverit ja mukava työympäristö. Mikään ei oikeasti ole tässä kesän aikana tsempannut niin paljon, kuin kannustavat kommentit meidän asukkailta! Ja tietysti kiitokset työtovereilta. Etenkin nyt tämä mun vaihtoon lähtö on ollut usein puheenaihe meidän asukkaiden kanssa. Heillä kun on itsellä monilla lapsia, jotka on reissanneet ja heillä itsellä on monenlaista kokemusta elämästä, niin on ollut jotenkin helppoa ja myös todella mielenkiintoista keskustella heidän kanssaan näistä asioista. Monesti kun kotona on ensin panikoinut ja itkenyt että ei tästä tule yhtään mitään (ei töistä eikä vaihtoon lähdöstä), niin töissä kuitenkin mieli on parantunut. Vaikka tottakai kesään mahtui monenlaisia hetkiä, myös työpäiviinkin, mutta kuitenkin.

                                     

                                           Viimeisen kesätyöpäivän kunniaksi päätin kotimatkalla pistäytyä 

                                           matkan varrella olevalla huoltoasemalla/kahvilassa hakemassa 

                                           vähän "syöpöttelemässä". Harmi vain, että tajusin kuvan vasta, kun                  

                                           marjapiirakan pala ja melkein kaikki pasteijasta oli jo kadonnut mahaan,   

                                           joten tässä nyt erittäin esteettinen kuva mun pasteijan palasesta ja    

                                           vedestäni :D.

Työkuvioihin liittyy muuten vielä se, että viime viikolla käväistessäni koululla kuuntelemassa erään kurssin aloitustunnin törmäsin muutamiin viime kesän työkavereihin, ja vaihdeltiin siinä sitten kuulumiset jne. Jotenkin kun pelkäsin, että tästä tulee taas se perinteinen "joo vaihdetaan numeroita ja moikkaillaan kaupungilla jne. - mut ei sit kuitenkaan oikeesti" -juttu, kun kaikki palaa kouluun ja omiin kaveriporukoihin. Oli kyllä sikälikin kivaa nähdä tuttujakin koululla, kun omilla luokkalaisilla ei ollut koulupäivä, ja rinnakkaisluokkalaisia lukuunottamatta ympärillä parveili lähinnä vain uusia ekaluokkalaisia. Hassua miten siitäkin on jo kaksi vuotta... :).

3kk ja 1 päivä

Kesätöitä takana siis. Niin se kesä vain hurahti ohitse :(. Ja vaikka ensin olin sitä mieltä, että en varmasti tule tuolla kesätyöpaikassa koskaan viihtymään, niin (kuten olen jo todennutki) siinähän kävi sitten kuitenkin niin, että viihdyin. Paremmin kuin hyvin! Oikeasti, parempaa kesätyötä saa hakea. Vaikka mielelläni olisinkin mennyt myös esim. jommalle kummalle edellisistä harjoittelupaikoistani, ja ihan varmasti viihtynyt hyvin myös niissä. Tuolla oli kuitenkin hyvää se, että kaikki ymmärsi mun olevan vasta opiskelija, mutta toisaalta myös, että multa löytyy jo alalta kokemusta ja tietotaitoa, ja kohteli myös sen mukaisesti. Eli kuten oikeaa työntekijää. Muistan hyvin, kun ensimmäisellä viikolla meille kesätyöntekijöille pidettiin infotilaisuus, jossa puhuttiin siitä että kun me ollaan kuitenkin vielä opiskelijoita, ja toivottavasti sikäli saamme paljon lisää oppia ja kehitytään ammatillisesti. Näin todellakin tapahtui! Koska vaikka meille kesätyöntekijöille ei kuulunutkaan mitään paperien pyörittelyä (paitsi kirjaaminen), puhelinasioiden hoitelua (esim. yhteyden pito omaisiin tai sairaalaan) tms., niin kuitenkin tuolla on päässyt treenaamaan monia taitoja. Kuten jo aikaisemmassa postauksessa myöskin totesin. Mutta vasrinkin viime viikko oli hyvin tapahtumarikas, ja piti sisäällään omaisten tapaamista, asikkaiden tilan arviointia ja seuraamista, sitä perushoitoa, haavahoitoa, leikin ohjaamista jne... Varsinkin tapahtumarikas viikko siis, ja osoitti kyllä taasen, että kyllä sitä vanhainkodissakin sattuu ja tapahtuu, ja työ voi olla yllättävänkin haastavaa joskus.

Mulla on siis jäljellä enää yksi työvuoro tuolla (ainakin näillä näkymin. Sijaiskutsujahan tuolta pukkaa, kun porukkaa on sairaslomalla, mikä on sikäli kiva että tietää olevansa haluttu. Vaihdon jälkeen onkin tarkoitus jatkaa tuolla sijaisena opiskelujen ohessa). Sen myötä tietysti on miettinyt paljon noita edellä mainittuja asioita: missä sitä tulikaan kehityttyä, ja millainen hoitaja minusta on kasvanut. Mielestäni kehityin paljon asiakkaiden/potilaiden kohtaamisessa ja asiakkaille/potilaille (tässä tapauksessa siis asukkaille) juttelussa. Kuitenkin erästä esseetä vääntäessäni erityisesti tämä kohta pysäytti:

Se herätti mietiimään, olenko ehkä jossain kohtaa itse syyllistynyt tähän höpötyspuheeseen, ja ajatellut kääntäväni asukkaan ajatukset "jälleen tähän hetkeen" ilmoittamalla lähestyvästä ruoka-ajasta (ennen lainausta esiintyi siis kertomus levottomasta ja masentuneesta Saara-mummosta, joka mm. pyrki pois ruokailutilanteesta). Ajatus on varmasti siinä hetkessä tuntunut hyvältä, ja ehkä joskus se toimiikin. Jos aina vain ajettelee synkkiä asioita, ei niistä ajatuksista oikein pääse eroonkaan. Mutta auttaako jatkuva ajatusten kääntö muualle sittenkään, vai käykö niinkuin lainatussa tekstipätkässä sanotaan? Toisaalta muistan kyllä hämärästi hetkiä, joissa selkeästi hiljaa myönsin itselleni, etten oikein tiedä mitä sanoa, ja toisaalta hetkiä, joissa en sitten sanonut mitään. Muistanpa myös jonkun kerran keskustelleni mm. taivaasta ja kuolemasta eräänkin asukkaan kanssa. Joka tapauksessa erityisesti tämä katkelma herätti ajattelemaan, kuinka tärkeää on aidosti pyrkiä kohtaamaan jokainen potilas/asukas omana yksilönään. Ja ettei aina tarvitse höpöttää! Onneksi minulla on vielä paljon aikaa ja mahdollisuuksia oppia lisää ja kehittyä hoitajana. Tämä kesä antoi paljon lisää kokemusta ja työkaluja sekä ennen kaikkea uskoa omaan itseen.

Never Alone

Viimeisen viikon aikana olen yrittänyt hoitaa viimeisiä vaihtoon liittyviä asioita pois alta. Eilen täyttelin apuraha-anomuksen (, jonka mukaan minulle on nyt myönnetty päälle 1200 euron verran apurahoja), ja tänään puolestani asioin sekä terveyskeskuksessa että koulussa. Nyt on oikein mustaa valkoisella ja lääkärin nimikirjoituksella varustettuna, että tämä tyttö on terve, rokotettu ja sitä myöten valmis suuntaamaan ulkomaille! Kunhan vain saisi lähtöpäivän vielä varmistettua...

Vaihtoon on joka tapauksessa enää noin neljä viikkoa aikaa. Mikä tarkoittaa myös sitä, että kesätöitä on jäljellä enää kaksi viikkoa. Olenkin tällä hetkellä paikan ainoa kesätyöläinen, muut kun ovat jo palailleet kouluun tai lomailevat hetken ennen sen aloittamista. Tuntuu hassulta, että kahden viikon päästä sitä pitäisi jättää taas tuokin paikka hetkeksi taakseen. Niin hurjan paljon olen tämänkin kesän aikana oppinut, ja niin hyvin viihtynyt tuolla. Asukkaathan joskus osaa olla hyvinkin vaikeita/pahantuulisia, mutta sitten löytyy niitä mukaviakin hetkiä. Ja onneksi niitä on ollut kuitenkin paljon enemmän, kuin niitä hetkiä, että joku on oikeasti käyttäytynyt huonosti. Mun mielestä parhaita hetkiä työssä on ne, kun saa hoitojen välissä ja niiden aikana jutella asukkaille, ja hieman hassutellakin. Ei aamutoimetkaan ole niin tylsiä, kun vähän vitsailee tai laulelee samaan aikaan :). Tottakai tähän työhön kuuluu monta surullistakin hetkeä, ja niitä kun joutuu olemaan auktoriteetti ja myös se tuki ja turva asukkaalle, mutta juuri sitä mä tykkään. Koskaan ei tiedä, mitä työpäivä tuo tullessaan, mutta parasta on kun saa kuulla kiitoksen tehdystä työstä joko asukkaalta tai työkaverilta. Hyvät työkaverit ja mukavat asukkaat pelastaa myös muuten mönkään menneen työpäivän! Lisäksi on ollut kivaa päästä toteuttamaan haavahoitoja, vetämään leikkejä ja muutenkin haastamaan itsensä ja oppimaan uutta. Koenkin oppineeni paljon lisää melkein jokaiselta hoitotyön osa-alueelta. Jopa lääkehoidosta, vaikka itse en sitä niinkään päässyt toteuttamaan.

Kesätöiden jälkeen pidän reilun kahden viikon loman ennen lähtöä. Sen aikana olen ajatellut nähdä kavereita, hengailla vanhempien luona ja ihan vain rentoutua. Niin, ja pakata ja hermoilla lähdöstä. Varsinainen pelko ja itku lähtöä kohtaan on kuitenkin ainakin tällä hetkellä poissa, ja vaihtariblogien ja muiden selailun myötä innostus on jälleen vallannut enemmän tilaa. Jotenkin sitä vain on pakottanut itsensä ajattelemaan, että kyllä ne vanhemmat ja koti ja kaverit kaikki odottaa kunnes palaan, ja tähän kaikkeen pääsee takaisin kun on taas takaisin. Ja että ei sitä loppujen lopuksi ole kuitenkaan yksin, vaikka miten olisi toisella puolen palloa. Paikallisista toivottavasti tietenkin saa kavereita, mutta internetin avulla saa myös jatkuvasti pidettyä yhteyttä täällä oleviin. Lisäksi paluu on kuitenkin joulukuun puolessa välissä, jolloin on jo melkein joululoma ja ehtii nähdä kaikkia ihmisiä melkein kyllästymiseen asti. Lisäksi muutama sukulainen ja kaveri on näillä näkymin myös tulossa käymään, eli ihan ilman kaikkia ei tarvitse koko kolmea kuukautta olla. 

    Tässä eräänä päivänä kotimatkalla oli niin ihana vaaleanpunainen taivas, että oli pakko

    oikein pysähtyä kuvaamaan :). Harmi vain, että puhelimen kännykällä kuvattuna (ja koska

    olen huono muokkaamaan kuvia) tuo ei näytä kuvassa läheskään yhtä hyvältä.

5 viikkoa

Niin, 5 viikkoa ja tämä likka hyppää lentokoneeseen. Sillä vaihtohakemus tuli vihdoin ja viimein viimeviikolla hyväksyttynä takaisin. Tarkempi lähtöpäivämäärä on vielä kuitenkin hämärän peitossa, sillä en uskaltanut varata mitään lippuja ennen kuin sain varmistuksen asiasta. Nyt odottelen vielä kohdemaasta vastausta, että minä päivänä sinne olisi mahdollista saapua (koska ensimmäinen virallinen vaihtopäivä on myös ensimmäinen harjoittelupäivä, joten paikalla pitäisi luonnollisesti olla viimeistään edeltävänä päivänä, ja tajusin oikeastaan vasta nyt ajatella että siellä ei ehkä ole ihan sama milloin minä sinne lennän. Vaikka ne aikaisemmin käskikin vain ilmoittaa saapumisajan, jotta ovat sitten vastassa.).

Vaihtoon lähteminen sekä pelottaa että jännittää, ja toisaalta taas odotan sitä suurella innolla. Aikaisemmin pelko ei ole juurikaan vaivannut, vaikka tänne blogiin olenkin useamman kerran asiasta kirjoitellut. Se on kuitenkin ollut lähinnä sellaista asioiden pohdiskelua ja miettimistä, ja aika pientä tähän verrattuna. Silloin kun kaikki tuntui vielä niin kaukaiselta. Vielä silloinkin, kun sain vahvistusviestin, ja lähtöön oli se puolitoistakuukautta. Tai kun kävin terkkarissa hoitamassa rokoteasioita, ja keskusteltiin lääkärin kanssa vaihtoon lähdöstä (oli muuten erittäin mukava nainen). Mutta nyt siihen on enää 5vk ja alkaa olla viimehetket järjestää asiat kuntoon. Toisaalta kaverit aloittelee pian koulua ja monesti, jos mietitään vaikkapa jotain leffareissua, joutuu toteamaan olevansa silloin jo muualla. Kävin myös eräässä vaoaaehtoistoiminnan infotilaisuudessa, mutta ongelmaksi saattaa koitua se, että koulutus on juuri tuona aikana kun olen poissa. Jotenkin tässä vaiheessa sitä siis oikeasti tajusi, että tulee olemaan melkein koko syyslukukauden poissa. Tai nojaa, jäähän siihen jotakuinkin 3vk joulukuuta. Kuitenkin. Se on pitkä aika ihmiselle, joka ei ole ikinä ollut pitkiä aikoja erossa perheestään. Sitä miettii, mistä kaikesta jää paitsi, ja mitä tulee kaipaamaan eniten. Mikään kaverien tai muun jättäminen ei nyt mulle mitenkään vaikeaa ole, mutta perhe on aina ollut mulle tosi tärkeä, ja tuntuu oudolta ajatella, että sitten ei pääsekään enää viikonlopuksi kotiin. Ei enää yhteisiä saunailtoja sisarusten kanssa, ei äidin kokkaamaa ruokaa, ei leffailtoja... Onhan skypet ja muut keksitty, mutta onhan se ihan erilaista kuin fyysinen keskusteluyhteys. Vaikka toisaalta meidän yhteydenpito tulee varmaan olemaan niin tiivistä (instagramista sun muista kuitenkin aina näkee mitä toinen puuhaa :D), että ehkä sitä ei ehdi edes kaipaamaan?

Ja minähän tulen toki asustamaan tuon ajan useamman hengen solussa. Ja siellä ei varmaankaan kovin tylsää tule olemaan. Toivottavasti sitä kautta löytyisi myös joku sielunheimolainen, jonka kanssa keksiä tekemistä. Olen etsiskellyt netistä toisten vaihtarien blogeja ja seurannut instoja, ja lisäksi itse olen opiskelujen aikana tutustunut muutamaan vaihtariin. Kaikki blogien vaihtarit ainakin ovat matkustelleet paljon, ja myös eräs tuttu vaihtarini kehoitti minua ehdottomasti matkustelemaan paljon noiden kuukausien aikana. Minkä aion myös toteuttaa, jahka saan jonkun matkakumppanin. Vaihtopaikkahan on sikäli hyvällä sijainnilla, että siitä pääsee kätevästi maan isoimpiin kaupunkeihin, ja vaikka aina Keski-Eurooppaan asti, mikäli pidemmälle tahtoo. Onneksi paikkaan on tulossa myös muita vaihtareita.

Ja tietysti myös odotan innolla toiseenlaiseen kulttuuriin tutustumista. Onkohan Suomi-tyttö ihan hukassa sitten siellä...?

Here Comes The Weekend

Jeejee, ja pitkästä aikaa jopa vapaa viikonloppu. Ei kylläkään ole mitään suunnitelmia, paitsi yhden kaverin kanssa olisi tarkoitus treffailla. Ehkä ihan hyväkin näin kuitenkin, koska lähiaikoina on tullut puuhailtua niin paljon kaikenlaista, ja seuraavat pari viikkoa ainakin mennään sitten vain yhden päivän vapailla. 

    Raaah... Viimeinkin sain tuon puuttuvankin tiedoston lisättyä mun vaihto-hakemukseeni,

    mutta siitä jäi ilmeisesti puuttumaan muutama nimikirjoitus... Eikä tuota ole vieläkään 

    hyväksytty tai hylätty, että hieman alkaa tässä jo kuumottelemaan! Varmaan kesälomat vaikuttaa,

    mutta toivon mukaan elokuun pärähtäessä käyntiin tuo ehditään hyväksymään.

    Käytiin kaverin kanssa tässä jokunen viikko sitten kahveilla. Ikävä kyllä muistin napata kuvan vasta      

    syömisten jälkeen, mutta kaverin lautaselta löyty siis pulla, ja minä otin vadelmasorbettia. Oli                

    mukavaa nähdä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumiset, viime kerrasta olikin jo lähemmäs puoli vuotta.

   Elokuvissa käyntiä on tullut harrastettua epätavallisen paljon lähiaikoina. Suosittelen ehdottomasti       

   tsekkaamaan ainakin Walking In Sunshinen!

    Eräs vapaapäivä päätin myös tehdä kirpparikierroksen, ja vaikka totesinkin ainakin tämänkertaisen    

    kierroksen aika onnettomaksi, tarttui mukaan kuitenkin nämä shortsit hintaan 1,50e ;).

    Kesäisinä päivinä on myös kiva käydä kävelemässä kaupungilla, ja pysähtyä torille jätskille :).

   Edellisten lisäksi olen melkein joka päivä viettänyt useamman tunnin rannalla. Harmikseni vain töiden

   johdosta kello on melkein joka päivä ollut jo paljon, ja metsäisellä rannalla aurinko häipyy kohtuu

   nopeasti puiden taakse, joten aurinko ei kuitenkaan toistaiseki ole kerennyt juurikaan tarttumaan :(.

Lyhyt ja kuvien täyteinen postaus, mutta tarkoituksena oli vain tulla pikaisesti päivittämään kuulumiset, ennen kuin painun pehkuihin huomista työpäivää varten. Hyvää viikonloppua kaikille lukijoille!

ABC

Törmäsin eräässä blogissa tälläiseen opiskelun aakkoset -hommaan, missä eräs lähihoitajaopiskelija oli listannut aakkosten muodossa tärkeimpiä opiskeluissa ja työelämässä vastaan tulevia juttuja. Osan oli tarkoitus puhtaasti kuvata opintojen/työn sisältöä, osan taas auttaa jatkamaan opinnoissa. Nyt, kun valintakokeiden tulokset kolahtavat piakkoin postiluukuista, ja parin kuukauden päästä uudet ryhmät aloittavat taas opiskelunsa, päätin vääntää myös oman versioni tästä:

A - Tähän kirjaimeen liittyviä sanoja tuli heti mieleen useampia. Kuten Alzheimer, jota monesi kohtaa ainakin harjotteluissa. Auto, joka on varsin näppärä väline, jos asuu vähänkin kauempana koulusta. Ainakin, jos on yhtä aamu-uninen kuin minä, ja asuu paikassa, jossa bussi kulkee ehkä kerran tunnissa. Myös kotihoidossa tarpeellinen (vaikka siellä ehkä käytössä onkin firman auto). Autoklaavi. Alias Deko. Käytetään työpaikoilla välineiden, kuten wc-tuolit, sakset, pissapullot yms. pesuun. Sellainen vinkki jokaiselle, että kannattaa todellakin kysyä aina työpaikoilla ohjeita kyseenomaisen koneen käyttöön, jos ei ole varma, miten se toimii. Muuten saattaa vaikka vahingossa päätyä hajottamaan wc-ämpärin...

http://koulut.tampere.fi/materiaalit/sote1/aseptiikka/deko.html

B - Banaani. Keltaisista liukulevyistä käytetään joskus nimitystä banaani, koska käyrän olomuodon ansiosta se tosiaan muistuttaa banaania. Yllättävän kätevä apuväline joillakin potilailla! Apuvälineiden käyttöön onkin tärkeää tutustua, jotta osaa neuvoa asiakasta niiden käytössä, ja itsekin käyttää niitä oikein.
C - Cervix. Kohdunkaula. Opintoihin kuuluu isona osana sukupuoliterveyteen liittyvät tekijät, ja myös latinankielisiä nimityksiä tulee opintojen kuluessa paljon.

http://www.cdc.gov/sTd/hpv/pap/cervix.gif

D - Diabetes. Ollessani edellisessä harjottelussa labrassa tutustumassa, kysyi yksi hoitajista, onko meille puhuttu koulussa diabeteksestä. Hän laittoi siis juuri näytteitä koneeseen hba1c - arvojen saamista varten. Vastaus kuului, että todennäköisesti meillä ei ole ollut vielä yhtäkään kurssia, missä aihetta ei oltaisi käsitelty. Jopa englannin kurssilla se oli yhden kappaleen aiheena.
E - Englanti. Opintoihin kuuluu 2 kurssia englantia ja yksi kurssi ruotsia. Plus vielä kertauskurssit molemmista, mutta ne pystyy skippaamaan olemalla tarpeeksi hyvä noissa aineissa.
F - Fysioterapia. Sairaanhoitajat toimivat työssään monien eri alojen ammattilaisten kanssa, yksi näistä aloista on fysioterapia. Fysioterapeutit tekee osastoilla sairaanhoitajien lisäksi tärkeää työtä, ja ainakin itse olen saanut heiltä harjottelussa monia hyviä neuvoja potilaiden ohjaukseen.
G - Geriatria. Karkeasti suomennettuna vanhustyö/ikääntyneiden hoitotyö. Asia, johon tulet kohtaamaan monta kertaa opintojesi aikana. Todennäköisesti jossain muodossa jo ennen ensimmäistä harjoittelua, sekä sittem ensimmäisessä harjoittelussasi, varsinaisella ikääntyneiden hoitojaksolla ja siihen liittyvässä harjoittelussa jne. Ainakin meillä asiasta kyllä puhutaan melkein enemmän kuin tarpeeksi!

http://www.adlibris.com/fi/covers/M/9/51/9513749304.jpg

H - Hoitotiede. Tärkeä perusta hoitotyölle, tai niin ne ainakin väittävät. Itse en edes tiennyt koko sanan olemassaolosta ennen koulun alkua, mutta ilmeisesti ainakin ensi vuonna otetaankin aimo sukellus tämän tieteen ihmeelliseen maailmaan. No, onhan se nyt hyvä, että joku tutkii myös puhtaasti hoitotyöhön liittyviä teemoja.
I - No ne jo aikaisemmin mainitut ikääntyneet. Kuten sanottua, kukaan ei voi välttyä opintojensa aikana ikäihmisten kohtaamiselta. Oikeastaan ei kyllä varmasti työuransakaan, ellei sitten vietä koko uraansa lasten parissa. Tosin silloinkin saattaa olla riski törmätä esim. lasten isovanhempiin.

http://www.mouraplas.com/loja/centros-geriatricos.html

J - Jaksaminen. Joskus koulutyöt meinaavat kasaantua päällekäin, ja tuntuu että koulu vie kaiken ajan. Silloin on kuitenkin tärkeää muistaa pitää huolta myös omasta itsestä. Tehdä jotain kivaa, jättää suosiolla jokun tentin uusintaan (tosin itse en tätä kyllä harrasta, tai ei vielä ainakaan ole tullut sellaista tilannetta, että olisi pitänyt tähän turvautua. Pelkään aina myös sitä, että uusintatentin aikaan iskee samanlainen kiire taas muiden kouluhommien takia, jolloin tentin jättämisestä myöhemmälle ei ollutkaan kuin haittaa) tai vaatia opettajia siirtämään esimerkiksi jonkin tehtävän palautuspäivää. Toiset on avoimempia tenttien ja palautuspäivien siirtämiselle, toiset taas ei suostu niin millään.
K - Myös tästä tuli heti mieleen useampi sana. Kehitysvammaisuus. Kehitysvammaiset on myös sellainen ryhmä, joiden edustajia varmasti moni tulee jossain kohtaa kohtaamaan. Harmiksi vain ainakin meillä kehitysvammaisista on puhuttu todella vähän. Kansainvälinen vaihto. Meinasin tehdä tästä joskus kokonaan oman postauksensa, mutta AMK:sta on siis mahdollista lähteä ulkomaille joko opiskelemaan tai työssäoppimaan. Amk:ssa, ja varsinkin hoitsupuolella, taitaa tosin yleisintä olla tuo harjoitteluvaihto. Silloin se tarkoittaa siis vähintään (yleensä se on se aika, mitä siellä ollaan) 3 kuukautta jossain koulun yhteistyöpaikassa. Kuntouttava työote. Myös tästä voisi melkein väsätä joskus oman postauksensa, mutta siis nykyään korostetaan paljon nykyisen toimintakyvyn ylläpitoa tai jopa parantamista hoitotyössä. Koulukaverit. Koulukavereiden kanssa voi vapaasti purkaa opiskeluun liittyviä asioita, ja parhaimmillaanhan heistä tulee todella tärkeitä ystäviä.

http://kuvat.kauppalehti.fi/uutinen/201211889129.jpg

L - Liikunta. Itse olen melkeinpä luvattoman huono liikkumaan, mutta se on kuitenkin hyvä keino purkaa stressiä :).
M - Mielenterveys. Paitsi että on tärkeää pitää huolta omasta mielenterveydestään, mielenterveystyö kuuluu myös osana opintoihin, ja sen mukana myös n. 5 viikon pituinen pakollinen harjoittelujakso jossain mielenterveystyön paikassa (+ toinen harjoittelu, mikäli "suuntautuu" mielenterveystyöhön).
N - No neurologia. Kaveri kysyi kerran jotakin koulutyötä tehdessämme, että mitä se neurologia oikein tarkoittaa. Piti ihan googlettaa sitten asiaa selittäessäni. Mutta siis periaatteessa se on "all things related to brains" (yritykseni kuulostaa "coolilta", lol :D). Joo, eli parkinson, MS, aivoverenvuoto, epilepsia, aivokasvain... you name it. Myös näistä puhutaan jonkin verran koulussa, ja allekirjoittanut on päässyt törmäämään näihin myös töissä ja harjoitteluissa. Ihan jänskä osa-alueensa :D.
O - Opettajat. Kuten jokaisesta muustakin koulusta, näitähän löytyy ihan laidasta laitaan. Osa niin ihania, että heidän kurssien ei toivoisi ikinä loppuvan, osa taas sitten on enemmän sieltä toisesta ääripäästä. Kaikki tavallisten kurssien opettajathan on hoitajia, jotka on suorittaneet sitten myös opettajaksi pätevöityäkseen vaadittavat pedagogiset kurssit yms. yliopistossa (?), mutta sitten varsinaisia luentoja pitää usein lääkärit, eri alojen hoitajat yms. Esimerkiksi meille kävi kerran pitämässä synnytykseen liittyvää oppintuntia/luentoa tms. kätilö, ja anatomian ja fysiologian luennoitsija taas oli lääkäri.
P - Puhtaus. Hygienia on tärkeä osa työskentelyä, ja myös potilaiden sekä ympäristön puhtaudesta tulee pitää huolta. Tämän luulisi olevan sanomattakin selvää, mutta joskus huomaa toisten hoitajien esimerkiksi jättävän potilaan pöydän syöttämisen jälkeen täysin likaiseksi. Myönnän, etten itsekään ole mikään siivousfriikki, mutta ainakin haluaisin jättää tilat sellaiseen kuntoon, ettei omaisten saapuessa tarvitse hävetä silmät päästään, tai kuunnella valituksia likaisuudesta.
Q - Tähän kirjaimeen en kyllä keksinyt muuta Q:lla alkavaa sanaa, kuin quesadilla. No, ainakin niitä voi syödä illanvietossa opiskelijakavereiden kanssa.
R - Ravitsemus. Työssä joutuu usein arvioimaan esimerkiksi ikääntyneen vanhuksen ravitsemuksen tasoa, sekä mahdollista lisäravinteiden tarvetta. Joskus joku saattaa myös kieltäytyä kokonaan syömästä, mitä pitää kunnioittaa. Omaakaan ruokailua ei saa työpäivien aikana unohtaa!
S - Sinusrytmi. Yksi Ekg:ssä nähtävistä rytmeistä, joka osoittaa, että sydän toimii normaalisti. Ekg:n ottaminen itsessään ei ainakaan omasta mielestäni ole loppujen lopuksi hirveän haastavaa (paitsi ehkä "rintavalta" potilaalta, sillä paikkojen löytäminen on tällöin hankalampaa) -kunhan on lunttilappu vieressä, mistä näkee mihin kohtaan mikäkin tulee. Sen nauhan tulkinta vaan on toinen juttu, ainakin omasta mielestäni.

http://cdn.lifeinthefastlane.com/wp-content/uploads/2011/12/normal-sinus-rhythm.jpg

T - Terveydenhoitaja. No, sellainenhan allekirjoittaneesta tulee. Vaatii puoli vuotta enemmän opiskelua kuin sairaanhoitaja, ja sen jälkeen saa pätevyyden työskennellä koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa, neuvoloissa (lastenneuvolat, perheneuvolat, ikääntyvien neuvolat yms.) sekä työterveyshuollossa. Joskus terkkareihin voi törmätä myös esim. kotihoidossa. Osa terveydenhoitajista toki työskentelee sairaanhoitaja - nimikkeellä.

https://www.jikky.fi/files/48/310/Tyottomien_terveydenhoit_Kurikka160512_07.jpg

U - Ultraäänilaite. Varsinaisen ultrauksen yleensä tekee röntgenhoitaja, mutta sairaanhoitajankin on hyvä tietää, mistä on kyse. Myös residuaalivirtsan mittauksessa käytettävä laite ainakin ymmärtääkseni perustuu samaan.
V - Valmistuminen. Sairaanhoitajaksi valmistumiseen tarvitaan 3,5v ja 210. Terveydenhoitajaksi taas 4v 240op. Jos nyt otetaan vielä mukaan muut alat, niin kätilöksi kestää 4,5v ja siihen vaaditaan 270op. Ensihoitajaksi taas tarvitaan saman verran aikaa ja opintopisteitä kuin terveydenhoitajaksi.
W - Williamsin tuumori, elikkäs eräänlainen yleensä lapsilla esiintyvä munuaiskasvain. Otin tämän koska se oli oikeastaan ainut, mitä kaksoisveestä tulee mieleen. Mutta siis syöpätaudit kuuluu toki myös opintoihin, tosin meidän koulussa ei ole asiasta mitään erillistä kurssia. Mutta tiedän että jossain on, mistä olen hieman kateellinen. Asiaa on kuitenkin käsitelty aika laajasti parillakin kurssilla. Myös lastentaudit kuuluu opintoihin, ja niihin liittyen on myös yksi harjoittelu.
X - Xylitol. Koska hampaiden hoito on tärkeää, ja varsinkin ikääntyneiden, toki myös muidenkin, kanssa työskennellessään on tärkeää pitää huolta suun terveydestä. Suusta nimittäin bakteerit levitää sitten myös muualle.
Z - Zinkki. Yksi ihmiselle jokseenkin tärkeistä ravintoaineista. Koska potilaita on tärkeää kannustaa syömään monipuolisesti ja terveellisesti.
Å - Ånni. Onnea on löytää ala, jolla todella viihtyy! Hoitoalalla on onneksi monta erilaista mahdollisuutta, mistä valita. Jo ihan ammatinkin puolesta, mutta myös työskentelyalueen puolesta. Kirurgia, poliklinikat, mielenterveyskuntoutus, kriisityö jne.
Ä - Äiti. Koska on hyvä pyrkiä työssä ottamaan huomioon myös potilaiden perheet. Asia, mitä itse vielä ehkä opettelen. Vaikka omaisia ei niin näkyisikään paikalla, heidän kanssan voi olla hyvä olla puhelinyhteyksissä, sekä kysellä potilaalta hänen kotioloistaan.
Ö - Matkin tämän tuosta lähihoitajan tekstistä, mutta siis joskus on hyvä heittää vaan ajatukset ja tehtävät mappi Ö:hön, ja rentoutua. Kunhan ei heitä mitään sellaista, mitä tulee vielä tarvitsemaan :D. Tähän sopisi myös "en öde ö", eli autio saari. Joskus ainakin itse saatan rankan päivän jälkeen haaveilla matkasta autiolle saarelle, missä ei tarvitsisi nähdä ketään. Paitsi palvelijan voisi ottaa matkaan. Sama pätee niihin hetkiin, kun tajuaa mokanneensa jotain, ja tekisi mieli vain kadota jonnekin. Vaikka mokailuthan on siitä hyviä, että niistä voi aina oppia jotakin.

http://www.tarrapaikka.net/images/roskakori400_0609_7ff.jpg