Tasa-arvo-opas ja sukupuoli

Hejssan! Siitä on muodostunut jo pienimuotoinen ikuisuus, kun viimeksi olen jaksanut jotain blogin puolellekin rustailla, Olen ehtinyt tässä välissä valmistua, tehdä töitä ja jopa päättää yhden työsuhteenkin. Varsinaisesti en ajatellut tässä postauksessa vielä hirveästi enempää kuulumisia avata, mutta josko jatkossa enemmän sitten niistäkin. Ajatuksena olisi viedä blogia enemmän siihen suuntaan, jossa tarttuisin aina johonkin ajankohtaiseen aiheeseen ja kirjoittaisin siitä. Tosin saas nähdä tuleeko siitä mitään, minä kun tuppaan aina hetkellisesti innostumaan tästä blogi-asiasta ja sitten taas unohdan koko homman. Mutta niin, nyt ainakin mielen päällä olisivat sellaiset aiheet kuin äitiyslaki ja tämä paljon puhuttu hoitajamitoitus. Sekä tasa-arvo -opas, jota tämä kyseinen postaus käsittelee. Mielessä olisi myös blogin nimen ja ulko-asun muuttaminen nykyistä tilannetta vastaavaksi (nykyään kun olen jo ihan valmis enkä sinänsä enää "tuleva" -tosin terkkarin töitä en ole vielä onnistunut nappaamaan). Katsotaan, millaiseksi tämä nyt tästä muotoutuu, ongelmana kun on myös vähän se, että itse tykkään postauksista, joissa on kuvia (laadukkaita sellaisia), mutta oma, orastanut kuvausintoni lopahti totaalisesti joskus yläasteen jälkeen, ja nykyään tulee kuvattua ihan tosi vähän, ainakaan mitään järkevää.

Mutta. Aiheeseen. Pari päivää sitten huomasin Ilta-Sanomien sivuilla ison otsikon, jossa kohistiin siitä, ettei kouluissa saisi jatkossa puhua enää tytöistä ja pojista. Uutisessa viitattiin Opetushallituksen julkaisemaan tasa-arvo -oppaaseen, jonka tarkoituksena on auttaa kouluja tasa-arvosuunnitelman laatimisessa herättämällä "pohtimaan suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvon puutteita ja perusopetuksen keinoja muuttaa valitsevaa tilannetta" (Kauppinen 2015, 6.).Uutinen itsessään oli alunperin julkaistu Helsingin Sanomien Nyt -liitteessä, ja siinä oli lyhyesti referoitu opasta sekä kerrottu Australiassa käyttöön otettavasta systeemistä. Uutinen - tai artikkeli mikälie - oli sinänsä ihan asialllinen, mutta sitä on kuitenkin tulkittu vähän miten sattuu ja perehtymättä itse oppaaseen. Opashan on itseasiassa nähnyt päivän valon jo viime vuoden puolella, ja sen taustalla on perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden sekä tasa-arvolain muutokset vuodelta 2014. Niiden mukaan kouluilla pitää ensi vuonna olla tasa-arvosuunnitelma.

Seuraavassa muutamia näkemiäni kommenttjea, sekä omat kommentini ja faktaa:

"Ei pidä paikkaansa, että jokaisella olisi oikeus määritellä oma sukupuolensa. Henkilön virallinen sukupuoli selviää hänen henkilötunnuksestaan. Ei ole koulun tehtävä laittaa lapset pohtimaan seksuaalista suuntautumistaan ja sukupuoltaan."

Niiin, mutta entä jos henkilö ei koe olevansa sitä sukupuolta, mitä henkilötunnus väittää? Omasta mielestäni on tärkeää tukea jokaista lasta tuntemaan itsensä hyväksi juuri sellaisena kuin hän on ja antaa tilaa erilaisille pohdinnoille. Osa lapsistahan voi kokea jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa esimerkiksi tykkäävänsä samasta sukupuolesta tai olevansa jotain muuta, kuin miltä näyttää (huom. kaikki lapsuudessa sukupuoliristiriitaa kokevat henkilöt eivät enää esimerkiksi teini-iässä halua vaihtaa sukupuoltaan - mutta osa haluaa, enemmän voin paneutua tähän aiheeseen jahka saan taas erään artikkelin käsiini terveysportista).

Kannattaa tsekata:
Tarinoita sukupuolen moninaisuudesta lapsille ja nuorille -sarjakuva-albumi (2012)



Mä yritin etsiä yhtä ihan tiettyä videota/tekstiä, missä henkilö kertoi omista kokemuksistaan juuri kouluun liittyen, mutta enpäs nyt enää muista että missä tähän tarinaan kohtasin. Yllä olevassa videossa kuitenkin on nuorten kokemuksia sukupuolen moninaisuudesta.


"Biologia määrää ihmisen sukupuolen."

Sukupuoli = Ihmisten ominaisuus, joka on hyvin moninainen: jokainen kokee oman sukupuolensa eri tavalla. (Sukupuoli 2016)
Biologinen sukupuoli = Ominaisuus, joka määräytyy sen mukaan, onko yksilö lisääntymissoluiltaan hedelmöittävä vai hedelmöittyvä. (Wikipedia 2016.)
Sosiaalinen sukupuoli = Feminismin, sukupuolentutkimuksen ja sosiologian käsite, joka viittaa yksilön ja kulttuurin tulkintaan sukupuolesta. Sisältää mm. käsitteet sukupuolirooli, sukupuolinen käyttäytyminen ja yksilön sukupuoli-identiteetti.


"Synnymme joko tytöiksi tai pojiksi, ja kasvamme naisiksi tai miehiksi."

Krhmn. Nais- ja miessukupuolen sekä esimerkiksi trans-sukupuolen lisäksi on olemassa myös käsite muunsukupuolisuus. Käsitteellä kuvataan yleensä esimerkiksi kokemuksia monisukupuolisuudesta, sukupuolettomuudesta sekä mieheyden ja naiseuden ulko-puolella, rajalla tai välillä olemisesta. Se tekee mahdolliseksi oman sukupuolen näkemisen, ajattelun ja määrittelyn vapaasti, ilman perinteisten kategorioiden ra-joja. Henkilö voi siis kutsua itseään esimerkiksi sukupuolettomaksi, joku taas kaksi- tai monisukuppuoliseksi, joku sukupuolen sekoittajaksi, joku transgenderiksi tai joku ihan joksikin muuksi. Eli joku voi vaikka toisena päivänä kokea olevansa enemmän naisellinen ja haluta pukeutua ja meikata sen mukaisesti, kun taas toisena päivänä voi kokea olevansa selkeästi enemmän mies. (lähteitä en varsinaisesti muista, mutta ainakin Setan sivuilta löytyy tietoa.)

Englantia ymmärtävät voivat lukea ainakin näistä Miley Cyruksen ajatuksia:
http://time.com/3918308/miley-cyrus-transgender-rights-instapride/
http://variety.com/2016/music/features/miley-cyrus-the-voice-donald-trump-vmas-woody-allen-coming-out-pansexual-1201884281/

Lisäksi kannattaa tsekata:
http://normit.fi/wp-content/uploads/2013/06/AlaOletaNormitnurin.pdf erityisesti tarina, joka alk. s. 37


Suurin osa muista näkemistäni kommenteista koskee lähinnä vain tyttö- ja poika-käsitteiden käyttöä, vaikka oppaassahan on kyse paljon paljon muustakin. Tai oikeammin jostain ihan muusta. Tämä mun tekstikin menee aikalailla ohi, mutta ajatuksena olikin vain tuoda esille tiettyjä kommentteja ja asiatietoa niihin liittyen. Jokainen voi itse käydä tutustumassa oppaaseen täällä. Lisäksi kannattaa tutustua tasa-arvolakiin ja yhdenvertaisuuslakiin. Asiahan ei ole oikeastaan edes sinänsä mitenkään uusi, kun työpaikoilla on jo aikaisemmin velvoitettu vastaavaa suunnitelmaa ja siihen liittyen on myös julkaistu oppaita. Nyt tämä vain laajeni kouluihin, mikä on mielestäni ihan positiivinen asia. Täyttä sukupuolineutraaliutta en varsinaisesti kannata, koska on totta että myös biologialla on kuitenkin jotain väliä (ja siis nyt tarkotan tyyliä, jossa ajatus on viety jo hyvinkin pitkälle, kuten siinä eräässä Ex-Onnellisten perheessä, jonka kasvatustyylille aina hymähtelen), mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia ja yritetään olla tarpeettomasti tunkematta ihmisiä lokeroihin - varsinkaan vääriin. Eikös joo :). Itseäni esimerkiksi edelleen harmittaa, etten koskaan saanut pienempänä Hot wheelsejä tai Mekanikko sarjaa - ne olisivat olleet hyvin cool niiden paljon toivottujen Barbien ja Baby bornien lisäksi....

Klikkaa isompi kuva

ps. Setan sivuilta löytyy myös paljon muutakin materiaalia, kuten Opas oppilashuollolle. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä on kouluun liittyen tehty myös muutama ihan kelpo opinnäytetyö, joihin törmäsin omaa oppariani tehdessä ja hakiessani esimerkkejä.

Lähteitä:
Kauppinen, J. 2015. Teoksessa Jääskeläinen, L., Hautakorpi, J., Onwen-Huma, H., Niittymäki, H., Pirttijärvi, A., Lempinen, M. & Kajander, V. Tasa-arvotyö on taitolaji. Opas sukupuolten tasa-arvon edistämiseen perusopetuksessa
Sukupuoli. 2016. Seta. http://seta.fi/sukupuoli/ viitattu 20.10.2016
Wikpedia, 2016. Sukupuoli. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sukupuoli Viitattu 20.10.2016

Tasa-arvo-opas ja sukupuoli

Hejssan! Siitä on muodostunut jo pienimuotoinen ikuisuus, kun viimeksi olen jaksanut jotain blogin puolellekin rustailla, Olen ehtinyt tässä välissä valmistua, tehdä töitä ja jopa päättää yhden työsuhteenkin. Varsinaisesti en ajatellut tässä postauksessa vielä hirveästi enempää kuulumisia avata, mutta josko jatkossa enemmän sitten niistäkin. Ajatuksena olisi viedä blogia enemmän siihen suuntaan, jossa tarttuisin aina johonkin ajankohtaiseen aiheeseen ja kirjoittaisin siitä. Tosin saas nähdä tuleeko siitä mitään, minä kun tuppaan aina hetkellisesti innostumaan tästä blogi-asiasta ja sitten taas unohdan koko homman. Mutta niin, nyt ainakin mielen päällä olisivat sellaiset aiheet kuin äitiyslaki ja tämä paljon puhuttu hoitajamitoitus. Sekä tasa-arvo -opas, jota tämä kyseinen postaus käsittelee. Mielessä olisi myös blogin nimen ja ulko-asun muuttaminen nykyistä tilannetta vastaavaksi (nykyään kun olen jo ihan valmis enkä sinänsä enää "tuleva" -tosin terkkarin töitä en ole vielä onnistunut nappaamaan). Katsotaan, millaiseksi tämä nyt tästä muotoutuu, ongelmana kun on myös vähän se, että itse tykkään postauksista, joissa on kuvia (laadukkaita sellaisia), mutta oma, orastanut kuvausintoni lopahti totaalisesti joskus yläasteen jälkeen, ja nykyään tulee kuvattua ihan tosi vähän, ainakaan mitään järkevää.

Mutta. Aiheeseen. Pari päivää sitten huomasin Ilta-Sanomien sivuilla ison otsikon, jossa kohistiin siitä, ettei kouluissa saisi jatkossa puhua enää tytöistä ja pojista. Uutisessa viitattiin Opetushallituksen julkaisemaan tasa-arvo -oppaaseen, jonka tarkoituksena on auttaa kouluja tasa-arvosuunnitelman laatimisessa herättämällä "pohtimaan suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvon puutteita ja perusopetuksen keinoja muuttaa valitsevaa tilannetta" (Kauppinen 2015, 6.).Uutinen itsessään oli alunperin julkaistu Helsingin Sanomien Nyt -liitteessä, ja siinä oli lyhyesti referoitu opasta sekä kerrottu Australiassa käyttöön otettavasta systeemistä. Uutinen - tai artikkeli mikälie - oli sinänsä ihan asialllinen, mutta sitä on kuitenkin tulkittu vähän miten sattuu ja perehtymättä itse oppaaseen. Opashan on itseasiassa nähnyt päivän valon jo viime vuoden puolella, ja sen taustalla on perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden sekä tasa-arvolain muutokset vuodelta 2014. Niiden mukaan kouluilla pitää ensi vuonna olla tasa-arvosuunnitelma.

Seuraavassa muutamia näkemiäni kommenttjea, sekä omat kommentini ja faktaa:

"Ei pidä paikkaansa, että jokaisella olisi oikeus määritellä oma sukupuolensa. Henkilön virallinen sukupuoli selviää hänen henkilötunnuksestaan. Ei ole koulun tehtävä laittaa lapset pohtimaan seksuaalista suuntautumistaan ja sukupuoltaan."

Niiin, mutta entä jos henkilö ei koe olevansa sitä sukupuolta, mitä henkilötunnus väittää? Omasta mielestäni on tärkeää tukea jokaista lasta tuntemaan itsensä hyväksi juuri sellaisena kuin hän on ja antaa tilaa erilaisille pohdinnoille. Osa lapsistahan voi kokea jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa esimerkiksi tykkäävänsä samasta sukupuolesta tai olevansa jotain muuta, kuin miltä näyttää (huom. kaikki lapsuudessa sukupuoliristiriitaa kokevat henkilöt eivät enää esimerkiksi teini-iässä halua vaihtaa sukupuoltaan - mutta osa haluaa, enemmän voin paneutua tähän aiheeseen jahka saan taas erään artikkelin käsiini terveysportista).

Kannattaa tsekata:
https://www.dropbox.com/s/6dt5wj511mar23y/sarjakuvakirja_valmis_omatulostus.pdf?dl=0



Mä yritin etsiä yhtä ihan tiettyä videota/tekstiä, missä henkilö kertoi omista kokemuksistaan juuri kouluun liittyen, mutta enpäs nyt enää muista että missä tähän tarinaan kohtasin. Yllä olevassa videossa kuitenkin on nuorten kokemuksia sukupuolen moninaisuudesta.


"Biologia määrää ihmisen sukupuolen."

Sukupuoli = Ihmisten ominaisuus, joka on hyvin moninainen: jokainen kokee oman sukupuolensa eri tavalla. (Sukupuoli 2016)
Biologinen sukupuoli = Ominaisuus, joka määräytyy sen mukaan, onko yksilö lisääntymissoluiltaan hedelmöittävä vai hedelmöittyvä. (Wikipedia 2016.)
Sosiaalinen sukupuoli = Feminismin, sukupuolentutkimuksen ja sosiologian käsite, joka viittaa yksilön ja kulttuurin tulkintaan sukupuolesta. Sisältää mm. käsitteet sukupuolirooli, sukupuolinen käyttäytyminen ja yksilön sukupuoli-identiteetti.


"Synnymme joko tytöiksi tai pojiksi, ja kasvamme naisiksi tai miehiksi."

Krhmn. Nais- ja miessukupuolen sekä esimerkiksi trans-sukupuolen lisäksi on olemassa myös käsite muunsukupuolisuus. Käsitteellä kuvataan yleensä esimerkiksi kokemuksia monisukupuolisuudesta, sukupuolettomuudesta sekä mieheyden ja naiseuden ulko-puolella, rajalla tai välillä olemisesta. Se tekee mahdolliseksi oman sukupuolen näkemisen, ajattelun ja määrittelyn vapaasti, ilman perinteisten kategorioiden ra-joja. Henkilö voi siis kutsua itseään esimerkiksi sukupuolettomaksi, joku taas kaksi- tai monisukuppuoliseksi, joku sukupuolen sekoittajaksi, joku transgenderiksi tai joku ihan joksikin muuksi. Eli joku voi vaikka toisena päivänä kokea olevansa enemmän naisellinen ja haluta pukeutua ja meikata sen mukaisesti, kun taas toisena päivänä voi kokea olevansa selkeästi enemmän mies. (lähteitä en varsinaisesti muista, mutta ainakin Setan sivuilta löytyy tietoa.)

Englantia ymmärtävät voivat lukea ainakin näistä Miley Cyruksen ajatuksia:
http://time.com/3918308/miley-cyrus-transgender-rights-instapride/
http://variety.com/2016/music/features/miley-cyrus-the-voice-donald-trump-vmas-woody-allen-coming-out-pansexual-1201884281/

Lisäksi kannattaa tsekata:
http://normit.fi/wp-content/uploads/2013/06/AlaOletaNormitnurin.pdf erityisesti tarina, joka alk. s. 37


Suurin osa muista näkemistäni kommenteista koskee lähinnä vain tyttö- ja poika-käsitteiden käyttöä, vaikka oppaassahan on kyse paljon paljon muustakin. Tai oikeammin jostain ihan muusta. Tämä mun tekstikin menee aikalailla ohi, mutta ajatuksena olikin vain tuoda esille tiettyjä kommentteja ja asiatietoa niihin liittyen. Jokainen voi itse käydä tutustumassa oppaaseen täällä. Lisäksi kannattaa tutustua tasa-arvolakiin ja yhdenvertaisuuslakiin. Asiahan ei ole oikeastaan edes sinänsä mitenkään uusi, kun työpaikoilla on jo aikaisemmin velvoitettu vastaavaa suunnitelmaa ja siihen liittyen on myös julkaistu oppaita. Nyt tämä vain laajeni kouluihin, mikä on mielestäni ihan positiivinen asia. Täyttä sukupuolineutraaliutta en varsinaisesti kannata, koska on totta että myös biologialla on kuitenkin jotain väliä (ja siis nyt tarkotan tyyliä, jossa ajatus on viety jo hyvinkin pitkälle, kuten siinä eräässä Ex-Onnellisten perheessä, jonka kasvatustyylille aina hymähtelen), mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia ja yritetään olla tarpeettomasti tunkematta ihmisiä lokeroihin - varsinkaan vääriin. Eikös joo :). Itseäni esimerkiksi edelleen harmittaa, etten koskaan saanut pienempänä Hot wheelsejä tai Mekanikko sarjaa - ne olisivat olleet hyvin cool niiden paljon toivottujen Barbien ja Baby bornien lisäksi....

Klikkaa isompi kuva

Lähteitä:
Kauppinen, J. 2015. Teoksessa Jääskeläinen, L., Hautakorpi, J., Onwen-Huma, H., Niittymäki, H., Pirttijärvi, A., Lempinen, M. & Kajander, V. Tasa-arvotyö on taitolaji. Opas sukupuolten tasa-arvon edistämiseen perusopetuksessa
Sukupuoli. 2016. Seta. http://seta.fi/sukupuoli/ viitattu 20.10.2016
Wikpedia, 2016. Sukupuoli. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sukupuoli Viitattu 20.10.2016

Virginia Henderson

Suomessa tuntemattomampi, mutta muualla maailmalla tunnetumpi nainen. Kannattaa joskus tutustua Virginian ajatuksiin. Mutta törmäsin tällaiseen sitaattiin, piti tulla laittamaan se tänne kun oli jotenkin aika ihana:

"The nurse is temporarily the consciousness of the unconscious, the love of life for the suicidal, the leg of the amputee, the eyes of the newly blind, a means of locomotion for the infant, knowledge and confidence for the mother and the mouthpiece for those too weak or withdrawn to speak." (Henderson, 1978)

Joululoma

Kahden viikon joululoma ja Greyn anatomia -maratooni <3. Ei mulla muuta. Ens viikolla palailen töihin. Sitä ennen varmaan tulen kuitenkin vielä päivittelemään kuulumisia tarkemmin. 

Ps. Jos jollain on joululomalla tylsää, niin Areenasta löytyy Kandit -sarjan kolmas kausi. Tälle kaudelle on kuvattu hammaslääkäriopiskelijoita, mutta Kandit on jokatapauksessa yksi mun suosikkejani.

Kuulumisia

Tällainen postaus oli viime kesänä jäänyt luonnoksiin (kaiketi odottamaan kuvien tms. lisäämistä), ja päätin julkaista sen nyt. Tämä on siis kirjoitettu viime kesän alussa.

Koska nyt kerrankin olen koneella, päätin samantien vähän päivitellä kuulumisiakin. Koulu on tosiaan ohi, ja viime päivityksen jälkeen meillä alkoi koulussa neuvolatyöhön liittyvät kurssit. Käytiin siis läpi perusjuttuja äitiys- ja lastenneuvolasta, harjoiteltiin kuulon ja näön mittaamista, rokottamista ja käytiin läpi että mitä milläkin neuvolakäynnillä pitäisi tehdä ja miten esimerkiksi sikiöseulonnoista tulisi keskustella. Käytiin myös läpi perheiden tukemiseen liittyviä juttuja sekä imetystä vielä syvällisemmin kuin perusopintojen aikana. Paljon oli teoriaa ja pitkiä tunteja, mutta onneksi mukaan mahtui sitten käytännön harjoituksia ja ryhmätöitäkin. Erityisesti lastenneuvolaan liittyvät tunnit oli kyllä onneksi muutenkin tosi mielenkiintoisia, kiitos hyvän opettajan.

Loppukeväästä oli sitten harjoittelu, ja itsellä oli vuorossa lastentaudit, jonka suoritin lastentautien poliklinikalla. Harjoittelu oli erittäin mielenkiintoinen, sillä sairauksia oli ihan laidasta laitaan. Suurin osa lapsista oli astmaatikkoja ja diabeetikkoja, mutta paljon oli myös siedätyshoitolaisia. Lisäksi kävi ummetuslapsia, ylipainoisia, alipainoisia, liian hitaast/vähän kasvavia, erilaisia iho-ongelmaisia, päänsäryistä tai muista neurologisista ongelmista kärsiviä, kastelevia lapsia... Joskus myös päivystyksestä saattoi tulla kuumeisia lapsia meille lastenlääkärin arvioitavaksi. Molemmat mun ohjaajat sekä meidän lastenlääkärit oli ihan huipputyyppejä! Varsinkin mun toisen ohjaajan kanssa meillä osui kyllä huumorintaju niin yksiin. Erityisesti diabeteksen ja astman hoito tosiaan tulivat niiden viikkojen aikana tutuksi, kun meillä kävi lapsia kontrolleissa. Pääsin puhalluttamaan sekä PEF:iä että Spirometriaa, antmaan astmalääkkeitä ja olemaan mukana mukana juoksurasituksessa ja neuvomaan astmalääkkeiden otossa. Nyt on kyllä itselläkin kirkaana mielessä, miten niitä lääkkeitä tulee ottaa ihan oikeaoppisesti, ja opin myös eri astmalääkkeistä.

Samoin diabeteksen kohdalla opin eri insuliineista, ja vähän että miksi jollain menee joku insuliini tietyllä annoksella. Ja hiilihydraattien laskemisesta sekä muista ruokavalioon liittyvistä jutuista. En ikinä ennen ole ymmärtänyt miten hankalaa diabeteksen hoito lopulta on! Varsinkin jos on aktiivinen urheilijanuorukainen, joka ei välttämättä aina ole niin kovin innostunut siitä hoidosta. Ja niihin sokeritasapainoihin kun vaikuttaa niin moni juttu, esimerkiksi liikunta, stressi, rakastuminen ym. Plus sitten kaikki vanhempien erot, ongelmat koulussa ja kaveripiirissä sekä mahdolliset alkoholikokeilut ja kaikki.... Huh. Opin myös jonkin verran tulkitsemaan arvoja, ja tiedän nyt selkeästi periaatteet diabeteksen hoidossa. Lisäksi insuliinipumppu tuli tutuksi, vielä kun pääsin näkemään kuinka se asennettiin lapseen. Pumppuhan on tosi monipuolinen kapistus, jos sen toimintoja vain hyödyntää. Insuliinipumpussa on nimittäin ateriaopas, joka neuvoo, kuinka paljon tulisi pistää, kun oppaaseen laittaa hiilihydraattimäärän ja verensokerin. Lisäksi pumpusta saa asetettua jaettuja tai "pitkitettyjä" boluksia, jolloin pumpusta tulee ensimmäinen annos vaikkapa ennen rasvaista pitsaa, ja seuraava noin puolessa välissä. Pitkitetty bolus on siinä mielessä fiksu, että sitä voi käyttää vaikkapa leffan aikana: jos leffassa on mukana karkkipussi, sen sisältämän hiilihydraattimäärän tarvitseman verran voi laittaa pumppuun ennen elokuvaa, ja pumppu annostelee insuliinia tasaisesti koko leffan ajan, niin ei tarvitse kokoaikaa pistää. Tasapaino säilyy parempana, kuin jos pistäisi syödyn määrän vasta vaikkapa leffan jälkeen. Harmi on, että läheskään kaikki eivät pumpun toimintoja hyödynnä, ja myös verensokerien mittaaminen saattaa erityisesti pumpun kanssa jäädä vähäiseksi, jolloin henkilö ainoastaan pistää, muttei mittaa sokereitaan ollenkaan laittaessaan insuliinia. Ei kaikki kyniä käyttävätkään kyllä mitään erityisen innokkaita mittaajia ole, mutta koska pumpusta tulee tavallaan kokoajan ns. perusinsuliinia (basaali), niin olis aika olennaista tietää välillä että missä mennään.

Harjoittelun loputtua olen jatkanut kesätöissä samassa paikassa, kuin viime kesänäkin. Työnkuva on sama edelleenkin, mutta kyllä sitä on huomannut viisastuneensa vuoden aikaa! Esimerkiksi tässä yhtenä päivänä otin kantaa erään potilaan insuliinihoitoon, mihin en olisi varmastikaan osannut sanoa mitään, ellen olisi ollut tuolla poliklinikalla harjoittelussa, ja siellä tutustunut eri insuliineihin. Tämä kesä vielä olisi tarkoitus jatkaa samassa paikassa, ja ensi kesäksi sitten keksiä jotain muuta.

Liebster award

Heheei! En mä ihan kokonaan ole tätä blogia unohtanut! Koulun ja töiden jälkeen en vaan ole saanut aikaiseksi tulla tänne päivittelemään mitään. Lisäksi tämä hajoamispisteessä oleva koneeni ei todellakaan houkuttele avaamaan sitä. No, suunnitelmissa olisi syntymäpäivä- ja palkkarahoilla ostaa uusi, koska tämä ei myöskään houkuttele tekemään opinnäytetyötä, joka on kuitenkin pakollinen juttu (ja tarkoitus olisi olla sen kanssa valmis joskus syyskuussa).

Muistin kuitenkin saaneeni Emme me pelkää pimeää -blogin Ninalta jo aikaa sitten tämän haasteen. Sen tarkoitus on tuoda näkyvyyttä alle tuhannen lukijan blogeille. Ideana on vastata haastajan antamiin yhteentoista kysymykseen jonka jälkeen vuorostaan haastaa yksitoista bloggaajaa keksien heille uudet yksitoista kysymystä. 

Ninan kysymykset:

1. Lempikappaleesi tällä hetkellä ja miksi juuri se?
-Ääk, tää on vaikea! Koska oon just nyt ihastunut hirveän moniin... Sanotaan nyt vaikka Sammi Sanchezin TALK.

2. Kerro jokin outo/vähemmän yleinen kiinnostuksen kohteesi?
-Ei mulla varmaan oo sellasia :D. Oon hirveen tylsä ja tavallinen. 

3. Missä opiskelet, mitä opiskelet ja miksi?
-Terveydenhoitajaksi ja sairaanhoitajaksi. Koska oon aina halunnu jotain tän tyylistä, ja haaveilin aina et musta tulis lääkäri. No ei musta lääkäriks sit kuitenkaan oo, koska en ole lainkaan matemaattisesti lahjakas enkä ees jaksais sellasta opiskelua mitä lääkikseen pääseminen ja siellä opiskelu vaatis. Niin päätin sitten kokeilla tätä, ja nyt en voisi kuvitellakaan itseäni lääkärin ammatissa. Pääsee tekemään erilaisia hoitotoimenpiteitä, mut sit tää on myöskin sellasta tosi ihmisläheistä ja näin. Tässä vaan yhdityy monta sellasta juttua mistä tykkään :).

4. Kerro mielipiteesi vapaavalintaisesta asiasta ja perustele se?
-Emmerdale. Koska en keksi nyt mitään fiksua ajankohtaisaihetta, ja Emmerdale nyt sattuu tulemaan juuri televisiosta. Oikeesti kyseessä on aika pirun hyvä sarja, maineestaan huolimatta. Ei liikaa epäuskottavia juonenkäänteitä, mutta kokoajan kuitenkin sattuu ja tapahtuu. Monet hahmoista mun mielestä helposti samaistuttavissa. Juonesta suhteellisen helppoa saada kiinni, vaikka olisi pitkiä aikoja seuraamattakin, mutta ei kuitenkaan junnaa paikoillaan tai toista samoja juonikuvioita samaan tapaan kuin vaikkapa Kauniit ja rohkeat. Pieni kylä, joten kaikki tuntee toisensa ja erityisesti kiitos muutaman ihmisen jutut kiertää nopeasti, mutta uskottavampi kuin Salkkarit, jossa kaikki on aina kuulemassa toisten jutut ja niin edelleen.

5. Mitä ihailit ollessasi 12-vuotias?
-Antti Tuiskua ja Avril Lavignea. Ja sit muistan että mua pelotti ihan hirveesti yläasteelle siirtyminen, ja aattelin et kaikki mun kaverit on hirveen "cooleja", kun niitä ei näyttänyt pelottavan ollenkaan. Hmm ja tietysti kaikkia vanhempia, tyyliin ysiluokkalaisia, koska ne vaikutti niin "cooleilta" :D.

6. Mille olet hymyillyt viimeksi?
-Varmaan jollekin kuvalle twitterissä tai facebookissa.

7. Viimeisin kirja jonka olet lukenut (koulukirjat poislukien)? Mistä se kertoi?
-John Green - Kaikki viimeiset sanani. Kirja kertoo Milesista, joka muuttaa omasta tahdostaan sisäoppilaitokseen, jota hänen isänsä on myös käynyt aikoinaan. Siellä Miles tutustuu huonetoveriinsa ja tämän kavereihin, ja rakastuu. Milesin huonetoveri kuitenkin johdattaa Milesin erinäisiin jäyniin, ja niin...

8. Onko sinulla tatuointeja? Tahtoisitko?
-Ei ole. Ei ole myöskään ikinä ollut mitään varsinaista halua saada tatuointi, mutta en myöskään ehkä sanoisi että ei koskaan. 

9. Kuvaile asuntoasi/huonettasi?
-No tämmönen vähän päälle 30 neliöinen lukaali tää on. Eteinen, kylpyhuone, "huone" ja keittokomero/mikälie. Eteisessä on kenkäteline, peili ja laatikosto. "Huoneesta" löytyy sänky, sohva (jonka saa muutettua sängyksi), sohvapöytä, ruokapöytä neljällä tuolilla ja sit toi tollanen ikean hyllyköstä, missä on keskellä telkkari. Keittiöstä nyt löytyy ihan perus keittiön varustus. Paitsi seinälle oon asentanu vuokranantajan luvalla sellasen systeemin, missä roikkuu kaikkia kivoja juttuja (mm. kaksi koria, missä on jotain pieniä keittiötarvikeita). Väritys on sellanen aika neutraali. Muistaakseni jossain postauksessa alkupuolella on muutamia kuvia täältä? Niin joo, ja onhan mulla parvekekin! Joka pitäisi siivota. Parvekkeelta löytyy pari tuolia ja kesäkukkia. 

 10. Kerro jokin asia, mitä moni ei sinusta tiedä?
-Mitä moni ei tiedä... No, moni ei tiedä että tykkään 5 Seconds of Summersista. Michael <3.

11. Vaihdatko kotiin tullessasi kotivaatteet? Mitkä ovat lemppari kotivaatteesi?
-En. Tai no joskus, jos olen koulupäivän aikana todennut vaatteet epämukaviksi. Lemppari kotivaatteet on joko "lökärit" tai sit sellaset supermukavat farkkulegginssit ja joku kiva (t-)paita.

En kyllä jaksa lähteä haastamaan ketään....

Synnytysosastolla

Heippa! Viimeisimmästä päivityksestä on taas ehtinyt vierähtää aikaa. Ensin ei moneen viikkoon tapahtunut mitään, kun olin lomalla ja värkkäilin opinnäytetyötä, nyt taas on ollut niin kiireistä että huh. Viime viikkoon mahtui 6 harjoittelupäivää, ja tältä viikolta niitä kertyisi vielä toinen samanlainen. Kouluhommiakin olen pikkuhiljaa yritellyt saada pois alta, vaan hitaaaaasti nuo edistyvät.

Olen siis ollut viimeiset kaksi viikkoa synnytysosastolla, jonne tulee äitejä käynnistykseen ja äidit ja vauvat sitten synnytyksen jälkeen (isiä huomiotta jättämättä!), mikäli kaikki menee hyvin. Ja voi, miten paljon olenkaan tykännyt olla tuolla! Osaston kätilöt ovat kaikki aivan ihania ihmisiä. No ainakin kaikki ne, joiden kanssa olen enemmänkin työskennellyt. Ensimmäisenä päivänä totta kai jännitti astella uuteen paikkaan, mutta jännitys laukesi heti, kun huomasin miten lämpimästi mut otettiin vastaan. Suurimman osan vuoroistani olen tehnyt toki oman ohjaani kanssa, mutta paljon myös muiden kanssa. Ja aina olen saanut yhtä hyvää ohjausta, ja kaikki on olleet tosi avuliaita ja ymmärtäväisiä. Osasto on ollut aika täynnä koko tämän kahden viikon ajan, mutta silti potilaille on yritetty antaa niin paljon aikaa kuin mahdollista, ja vaikka kuinka olisi kiire, niin varsinkin potilaille jaksetaan olla mukavia. Toki joskus pitää olla tiukkana, mutta silti. Nyt kun olen oppimistehtävän yhteydessä lukenut netistä kokemuksia synnytyksestä, niin ei voi kuin miettiä että huh, onneksi tuolla ei ainakaan ole tuollaista!

 

 
Itsekin olen ehtinyt runsaasti ohjata potilaita. Paljon on tullut selitettyä ihan perus lääkejutuista (toisin kuin jossain vanhusten parissa, tuolla monelle on ihan jotkut Pegorionitkin tuntemattomia), mutta sitten myös erilaisista tutkimuksista mitä lapsille tehdään (esimerkiksi että mikä on infektioseuranta, kenelle sitä tehdään ja mitä siinä tutkitaan). Vierihoitoja ja kylvetystä olen myös ohjannut, samoin imetystä olen avustanut ja ohjannut ja kerran olen myös päässyt antamaan kotiinlähtöinfon, jolloin kerroin äidille mm. imetyksestä, rintatulehduksesta ja kohtutulehduksesta sekä ehkäisystä. Eilen pääsin myös tosiaan katsomaan synnytystä (tosin ponnistusvaihetta lähellekään ei ehditty ennen kuin lähdin kotiin, sillä lapsi syntyi lopulta vasta aamuyöllä), ja siinä samalla keskusteltiin äidin kanssa eri kivunlievitysmuodoista. Täytyy kyllä sanoa, että olisi ehkä pitänyt kerrata noita juttuja ennen (kun siis oltiin puhuttu mun ohjaajan kanssa jo edellisenä päivänä, että voisin mennä synnytystä katsomaan), koska hieman piti kaivella tuolta muistin lokeroista ainakin vuoden takaisia synnytysopin juttuja. Ihan kaikkia mahdollisuuksia en edes muistanut, mutta onneksi iltavuoron kätilö kertoikin niistä sitten enemmän.

Hirveästi erilaisia perheitä on kyllä tullut kohdattua. On ollut ensisynnyttäjiä, viiden lapsen äitejä, ulkomaalaistaustaisia, päihdetaustaisia (varsinaisesti nyk. päihteiden käyttäjää en ole itse hoitanut, mutta osastolla on kyllä ollut), jollain on taustalla tosi pahat synnytykseen ja raskauteen ylipäänsä liittyvät pelot ja niin edelleen. Ja siis ei tarvitse olla edes olla mitään erityistä, niin kyllä jokainen perhe on omalla tavallansa ihan erilainen.  Mutta sehän tässä työssä niin hienoa onkin. Ja on siinä vaan jotain tavallaan aika maagista, kun pääsee auttamaan perheitä alkuun sen uuden pienen elämän kanssa. Varsinkin ensisynnyttäjiä on ollut ihana päästä ohjaamaan, ja seuraamaan sitä vuorovaikutusta ja kun äiti yrittää tutustua vauvaansa ja hänen hoitoon.  

 

Pieni ensimmäisen tai toisen vuoden opiskelija -minä olisi kyllä varmasti ollut aikoinaan aika kauhuissaan, jos multa olisi tultu kysymään, että haluanko ohjata synnytyksen, tai antaa kotiinlähtöinfon. Muistan vieläkin sen ensimmäisen soiton potilaalle ja sen ensimmäisen potilashaastattelun sekä kotihoito-ohjeiden antamisen kirurgian osastolla, ja sen kun mun ohjaaja sen 5 viikon päätteeksi totesin mun kehittyneen aivan hurjasti noissa asioissa. Mut kai sitä kuitenkin kesältä sai niin paljon lisää kokemusta tästä työstä, ja sitten kun siellä vaihdossa en kielimuurin takia niin paljon pystynyt ohjaamaan (mutta kuitenkin huomasin sen tärkeyden!). Niin nyt löysin mun vaihtokokemuksen aiheuttaman väsymyksen (ja siitä seuranneen pienoisen motivaation katoamisen koko alaa kohtaan) jälkeen taas rakkauden tätä koko alaa kohtaan. Ja ennen kaikkea synnytysosastotyötä kohtaan. Tällä jaksolla mua ei jännittänyt lähes ollenkaan lähteä esim. ohjaamaan pesuja! Harmi vain kun synnytysosastoilla pääosassa työskentelee vain kätilöitä sekä joitain lastenhoitajia (joita ei niitäkään juuri taideta uusia palkata, ja hekin taitaa olla suuri osa lähihoitajataustaisia... Toisaalta nyt odotan myös yhä enemmän niitä terveydenhoitajatyön opintoja, ja nämä kaksi viikkoa on kyllä antaneet siihen työhön ihan hirveästi).

 

Iso vaikutus edellä mainittuun on kyllä ollut varmasti tosiaankin ihanalla työporukalla. Alusta saakka mut on otettu ihan täysillä mukaan kaikkeen. Mun mielipiteitä on kuunneltu ja kysytty, mun taitoihin on luotettu ja mä olen saanut tehdä paljon myös ihan itsenäisesti, mutta kertaakaan ei ole tarvinnut pelätä, ettäkö jäisin yksin. Päin vastoin, tällä jaksolla varmaan eniten ikinä olen toistanut lausetta tyyliin "joo, okei. No tota... Mä voisin vaikka hakea ton kätilön tähän kattomaan, se osaa sanoa paremmin." Ja aina sieltä on joku tullut, ihan sama minkälainen asia. Tänään ohjauskeskustelussa mukana ollut kätilö sanoikin, että muhun on voinut kyllä luottaa ihan täysillä, että mä en mitään typeryyksiä itsekseni puhu, vaan kysyn tarvittaessa joltain muulta. Ja tähän porukkaan on ollut helppoa päästä mukaan. Tauoillakin olen hölöttänyt varmaan enemmän kuin muissa harkoissa :D. Mun ohjaaja on myös siitä hyvä, että se sanoo tosi paljon omia ajatuksiaan mulle ääneen, jollon niihin on ollut tosi helppo tarttua, ja kertoa vastavuoroisesti oma mielipiteensä.

 

Tokihan minä olen aikaisemmissakin paikoissa viihtynyt (muistanette varmaan, kuinka kirurgian jälkeen itkin haluavani sinne takaisin?). Mutta varmaan tässä välillä on jotain kasvamistakin tapahtunut, että nyt pystyy paremmin olemaan mukana keskusteluissa ja näin. Ja tämän jakson aikana kyllä opin tuomaan omaa mielipidettäni esille sekä kyselemään. Ja vaikka aikaisemmissakin harkoissa olen saanut juuri positiivista palautetta tosta luotettavuudesta, niin itsellä se kyllä vielä jotenkin korostui tässä harkassa, kun tämä oli niin erilainen ja tuli niin paljon uutta informaatiota, kun niillä vanhemmillahan tietysti on myös tietysti ihan kaikenlaisia kysymyksiä laidasta laitaan. Tästä on hyvä jatkaa seuraavaksi kahdeksi viikoksi vielä poliklinikoiden puolelle, ja sitten taas kouluun. Vaikka harmittaa kyllä jättää ne pikkuset tuhisijat perheineen :(.

 

Onko muka olemassa jotain söpömpää?

 

ps. Ensimmäinen kuva osoitteesta http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/jyvaskylawwwstructure/6fd48a5b937004d5fa6d92934c3bedee83275bd7.jpg
ja toinen osoitteesta http://www.vsshp.fi/SiteCollectionImages/Synnytysvo_002.jpg